Kestävyysraportoinnin luotettavuus ja varmennusperiaatteet EU:ssa agenttiteorian viitekehyksessä

Abstract

Kestävyyteen ja yritysvastuuseen liittyvien teemojen käsitteleminen on tänä päivänä merkittävä osa yritysten raportointia. Kestävyysraportoinnin taustalla on sidosryhmien lisääntynyt kiinnostus ja tarve saada informaatiota yritysten kestävyystoimista. Lisäksi yrityksiin kohdistuvien riskien luonne muuttuu jatkuvasti ja kestävyysteemat vaikuttavat yritysten operatiiviseen toimintaa. Haasteen kestävyysraportoinnille tuo sen moninainen ja puutteellinen sääntely, minkä vuoksi raportoinnin vertailtavuutta ja luotettavuutta on kyseenalaistettu. Edellä mainittuun ongelmaan on pyritty löytämään jatkuvasti uusia ratkaisuja, joista yksi keskeisimpiä on Euroopan Unionin uusi lainsäädäntö, CSR-direktiivi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää EU:n näkökulmasta, millaiset tekijät vaikuttavat kestävyysraportoinnin luotettavuuteen ja keskeiset tutkimuskysymykset keskittyvät CSR-direktiivin sekä varmennuksen rooliin kestävyysraportoinnin luotettavuuden lisääjinä. Paremman yleiskuvan ja ymmärryksen saamiseksi tutkimuksessa selvitetään myös muita luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka taustoittavina teorioina toimivat agenttiteoria sekä laskentatoimen tuottama informaatio. Tutkimuksen aineistoon valittiin 12 ilmiötä käsittelevää aikaisempaa tutkimusta. Yhteyksien löytämiseksi ja kokonaiskuvan muodostamiseksi aineiston analysoinnissa on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, ettei kestävyydelle ole universaalia määritelmää, eikä yhtenäistä käsitystä siitä mitä se pitää sisällään. Näin ollen ei ole myöskään yksiselitteistä kiteyttää kestävyysraportoinnin luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. On kuitenkin selvää, että kestävyysraportoinnin kentällä on valtavasti potentiaalia, jota pystytään todennäköisesti hyödyntämään tulevaisuudessa tehokkaammin. Tämän tutkimuksen pohjalta CSR-direktiivillä voidaan nähdä olevan murroksellinen vaikutus kestävyysraportoinnin luotettavuuteen ja se vastaa moniin kriittisiin kysymyksiin. CSRD lisää myös varmennuksen merkitystä tekemällä siitä jatkossa pakollista ja luomalla yhtenäiset ohjeistukset varmennuksen suorittamiselle. Vaikka varmennusta voidaan pitää yhtenä avainelementtinä kestävyysraportoinnin luotettavuuden lisäämisessä, tulee sen tuomiin vaikutuksiin suhtautua kriittisesti, eikä sen voida todeta yksinään pystyvän poistamaan aiheeseen liittyvää kritiikkiä. Tutkimustulosten valossa voidaan kuitenkin todeta, että tilintarkastajien rooli varmentajina nähdään tärkeänä ja positiivisena kestävyysraportoinnin luotettavuutta arvioitaessa.