Polven tekonivelproteesit Suomessa
Hovi, Ilari (2023)
Hovi, Ilari
2023
Bioteknologian ja biolääketieteen tekniikan kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Biotechnology and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304274787
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304274787
Tiivistelmä
Polven tekonivelleikkauksissa korvataan potilaan vahingoittunut nivel tekonivelellä, jota kutsutaan proteesiksi. Proteesimallien määrät markkinoilla ovat kasvaneet viime vuosikymmenillä, mikä myös näkyy Suomessa käytettyjen polven proteesimallien käytössä. Tutkielmassa tavoitteena on löytää syitä Suomen polven proteesimallien käyttömäärien muutoksiin.
Tutkielman alussa esitellään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) implanttirekisteri ja sen kaikille avoin raportointikäyttöliittymä. Tämän jälkeen selvitettiin polven tekonivelproteesien yleisimmät materiaalit, proteesien vaatimukset, sekä muodot. Tämän jälkeen esiteltiin raportointikäyttöliittymästä kootut Suomessa käytetyt proteesimallit vuodesta 2000 alkaen. Proteesimalleja on kirjattu yhteensä 34 eri mallia, joista vuonna 2020 oli käytössä enää 13 mallia. Tutkielmassa havaittiin kolme eri ajankohtaa, joilla on mahdollisesti vaikutusta proteesien käyttömäärien muutoksiin. Esimerkiksi vuonna 2005 uusia proteesimalleja alettiin käyttämään huomattavasti enemmän kuin vuonna 2004, mikä kasvatti polven tekonivelleikkauksien määriä. Seuraavaksi tutkielmassa perehdyttiin kuuteen Suomessa käytetyimpään proteesimalliin. Proteesimallit ovat laskevan käyttömäärän järjestyksessä Triathlon CR, NexGen CR-Flex, PFC Sigma, Duracon, Vanguard ja AGC V2. Valittuja proteesimalleja tutkittiin historian ja käyttömäärien, regulaatioiden ja hyväksyntöjen, ominaisuuksien ja materiaalien, sekä kliinisten tutkimusten avuilla. Näiden näkökulmien avuilla kerättiin proteesimalleista tiedot tarkempaan vertailuun, jossa tutkittiin mallien yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia.
Tutkielma osoittaa, että ei ole yhtä syytä, minkä takia esimerkiksi joidenkin proteesimallien käyttö on vähentynyt. Proteesimallien materiaalit eivät eronneet merkittävästi, ja suurin osa tutkituista proteesimalleista oli saman yrityksen valmistamia. Proteesimallit erosivat niiden ominaisuuksien mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että takarististeen säästäviä (CR) proteesimalleja käytetään Suomessa eniten. Revisioleikkausmäärien avulla voidaan mahdollisesti selittää vanhempien proteesimallien käytön vähentyminen. Tutkielma osoitti, että yksi vaikuttavimmista syistä proteesimallien käyttömäärien muutoksiin oli joidenkin mallien nopea käyttöönotto koko maassa, sekä se että sairaaloissa ei välttämättä ollut tarpeeksi asianmukaista koulutusta muista kirurgisista tekniikoista. Tutkielmassa havaittiin myös avoimen tiedon puute, sillä esimerkiksi AGC V2 proteesimallin tiedot kysyttiin suoraan valmistajalta. Avoimen tiedon laajentaminen ja tutkielmassa käytetyn implanttirekisterin raportointikäyttöliittymän kehittäminen on perusteltua, jotta proteesimalleista saatava tieto olisi kattavampaa terveydenhuoltoon sekä tulevaisuuden tutkimuksiin.
Tutkielman alussa esitellään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) implanttirekisteri ja sen kaikille avoin raportointikäyttöliittymä. Tämän jälkeen selvitettiin polven tekonivelproteesien yleisimmät materiaalit, proteesien vaatimukset, sekä muodot. Tämän jälkeen esiteltiin raportointikäyttöliittymästä kootut Suomessa käytetyt proteesimallit vuodesta 2000 alkaen. Proteesimalleja on kirjattu yhteensä 34 eri mallia, joista vuonna 2020 oli käytössä enää 13 mallia. Tutkielmassa havaittiin kolme eri ajankohtaa, joilla on mahdollisesti vaikutusta proteesien käyttömäärien muutoksiin. Esimerkiksi vuonna 2005 uusia proteesimalleja alettiin käyttämään huomattavasti enemmän kuin vuonna 2004, mikä kasvatti polven tekonivelleikkauksien määriä. Seuraavaksi tutkielmassa perehdyttiin kuuteen Suomessa käytetyimpään proteesimalliin. Proteesimallit ovat laskevan käyttömäärän järjestyksessä Triathlon CR, NexGen CR-Flex, PFC Sigma, Duracon, Vanguard ja AGC V2. Valittuja proteesimalleja tutkittiin historian ja käyttömäärien, regulaatioiden ja hyväksyntöjen, ominaisuuksien ja materiaalien, sekä kliinisten tutkimusten avuilla. Näiden näkökulmien avuilla kerättiin proteesimalleista tiedot tarkempaan vertailuun, jossa tutkittiin mallien yhtenäisyyksiä ja eroavaisuuksia.
Tutkielma osoittaa, että ei ole yhtä syytä, minkä takia esimerkiksi joidenkin proteesimallien käyttö on vähentynyt. Proteesimallien materiaalit eivät eronneet merkittävästi, ja suurin osa tutkituista proteesimalleista oli saman yrityksen valmistamia. Proteesimallit erosivat niiden ominaisuuksien mukaan. Tutkimuksessa selvisi, että takarististeen säästäviä (CR) proteesimalleja käytetään Suomessa eniten. Revisioleikkausmäärien avulla voidaan mahdollisesti selittää vanhempien proteesimallien käytön vähentyminen. Tutkielma osoitti, että yksi vaikuttavimmista syistä proteesimallien käyttömäärien muutoksiin oli joidenkin mallien nopea käyttöönotto koko maassa, sekä se että sairaaloissa ei välttämättä ollut tarpeeksi asianmukaista koulutusta muista kirurgisista tekniikoista. Tutkielmassa havaittiin myös avoimen tiedon puute, sillä esimerkiksi AGC V2 proteesimallin tiedot kysyttiin suoraan valmistajalta. Avoimen tiedon laajentaminen ja tutkielmassa käytetyn implanttirekisterin raportointikäyttöliittymän kehittäminen on perusteltua, jotta proteesimalleista saatava tieto olisi kattavampaa terveydenhuoltoon sekä tulevaisuuden tutkimuksiin.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8709]