Neitsyys ja siveys identiteettinä: Neitsyyden ja siveyden konstruktiot 1100-luvun Speculum virginumissa
Jokela, Alexa (2023)
Jokela, Alexa
2023
Historian maisteriohjelma - Master's Programme in History
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304274771
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304274771
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkastellaan luostarielämään omistautuneille naisille kohdistetun neitsyyden ja siveyden malleja, identiteettiä ja niiden rakentumista 1100-luvun kristillisessä Euroopassa suositussa ja laajalle levinneessä didaktisessa hengellisen muotoutumisen kirjallisuuden teoksessa Speculum virginumissa. Tutkimuksen keskeisenä tavoitteena on selvittää, miten ja minkälaisina malleina ja identiteettinä neitsyyttä ja siveyttä rakennettiin ja tuotettiin Speculum virginumin narratiiveissa, ja mitä ne voivat kertoa aikansa sukupuoli- ja seksuaalisuuskäsityksistä. Pohdinta ulotetaan myös koskemaan teorioita keskiajan siveyden harjoittamisesta ja mallista seksuaalisena suuntautumisena tai kolmantena sukupuolena (engl. gender). Tutkielmassa tarkastellaankin, miten nämä teoriat sovittuvat yhteen Speculum virginumissa rakennettujen ja tuotettujen neitsyyden ja siveyden mallien kanssa. Lähdeaineistona toimiva Speculum virginum edustaa hyvin didaktisen hengellisen muotoutumisen kirjallisuuden genreä, ja neitsyyden ja siveyden konstruktioita onkin relevanttia tarkastella juuri Speculum virginumin kautta, sillä se oli suosittu, laajalle levinnyt ja vaikuttava teos sekä syntyajankohtanaan 1100-luvulla että vuosisatoja vielä sen jälkeenkin aina myöhäiskeskiajan lävitse. Se heijasteli aikansa uskonnollisen elämän uudistamiseen liittyneiden reformien ajamia uudenlaisia ajatuksia erityisesti naisten osallisuuden kasvattamisesta uskonnollisessa elämässä ja uskonnonharjoittamisessa. Se syntyi vastauksena uuteen tilanteeseen, jossa kasvavissa määrin syntyneet uudet ja uudistetut uskonnollisten naisten yhteisöt tarvitsivat naisille suunnattua kirjallisuutta, joka käsitteli uskonnolliseen elämään liittyviä kysymyksiä.
Tutkimuksen lähde on luonteeltaan keskiaikaista kirjallisuutta, jota ei perinteisesti ole arvostettu historiantutkimuksen lähteenä, mutta jonka tarjoamia näkökulmia historiantutkimukselle on alettu viime aikoina ymmärtää. Viime aikoina kiinnostus kertomuksellisuutta eli narratiivisuutta kohtaan onkin lisääntynyt historiantutkimuksen piirissä. Narratiivisuus on historiantutkimuksen lähestymistapa, jossa kertomuksia tarkastellaan sekä tiedon välittäjinä että sen rakentajina. Tutkielman tavoitteena onkin tarkastella ja analysoida lähdeaineiston heijastelemia aikansa arvoja, ajatusmalleja, käsityksiä, uskomuksia ja asenteita. Lähdeaineisto kytketään sen laajempaan historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, jolloin voidaan pohtia, mitä teos kertoo aikansa ihmisten ajattelusta ja toiminnasta. Erityisesti viime vuosikymmeninä paljon tutkimuksellista huomiota saanut keskiajan sukupuolihistorian ja sukupuolijärjestelmien tutkimus on käyttänyt kirjallisuutta tutkimusaineistona huomattavan paljon. Tältä pohjalta on siis mielekästä tarkastella aikansa suositun ja laajalle levinneen kirjallisuudentuotoksen Speculum virginumin kautta sydänkeskiajan kristillisteologisia käsityksiä neitsyydestä ja siveydestä sekä niiden mahdollisesti tarjoamasta sukupuolisesta joustavuudesta.
Lähdeaineistoa lähestytään narratiivisen eli kerronnallisen tutkimuksen (engl. narrative research tai narrative inquiry) kautta. Kerronnallinen tutkimus tarkoittaa kertomuksia ja kertomista tiedon välittäjänä ja rakentajana tarkastelevaa tutkimusta. Tässä tutkielmassa lähdeaineistoa käsitellään pääasiassa narratiivisen aineiston temaattisen analyysimetodin kautta, joka kiinnittää huomiota juuri kertomuksen sisältöön. Keskeistä narratiivisessa analyysissa on kuitenkin ottaa huomioon koko lähdeaineiston kokonaisuus ja konteksti esimerkiksi tarkastelemalla kertomuksen tarkoitusta, tavoitetta ja kielenkäytön merkityksiä. Tässä tutkimuksessa keskitytäänkin tarkastelemaan lähdeaineiston koko kertomusta eli sitä, mitä kerrotaan ja miten se kerrotaan. Vaikka lähdeaineiston kertomusta analysoidaan pääasiassa narratiivisen analyysin temaattisella metodilla, otetaan tarkastelussa samalla huomioon myös tekstin rakenteellinen sisältö (kertomisen tapa ja muoto), erityisesti sen kielelliset piirteet ja tiettyjen sanojen merkitysvivahteet.
Analyysi pohjaa myös narratiivisuuteen konstruktivistisena tutkimusotteena, mikä perustuu ajatukseen suhteellisesta tiedosta ja tietämisestä. Konstruktivistinen tietokäsitys tarkoittaa sitä, että ihmisiä ja heidän kokemaa todellisuuttaan ei voida tutkia vain ehdottoman, luonnontieteelliseen tietokäsityksen kautta, vaan ajallisesti muuttuva sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten välisinä, tuotettuina sopimuksina ja merkityksinä. Sen mukaan ihmiset konstruoivat eli rakentavat niin tietonsa kuin identiteettinsä aikaisemman tietonsa ja kokemustensa perusteella, ja täten ihmisten kokema sosiaalinen todellisuus on jatkuvasti rakentuva, kehittyvä ja muuttuva kertomus. Tieto ymmärretään konstruktivismin käsityksen mukaan lukuisten kertomusten verkoksi, joka koostuu jatkuvasti rakentuvista ja kehittyvistä uusista kulttuurisista kertomuksista. Konstruktivismiin pohjautuvan narratiivisen tutkimusmetodin tavoitteena on siis tarkastella sitä, miten todellisuutta konstruoidaan eli rakennetaan kertomuksissa, tässä tapauksessa Speculum virginumissa.
Tutkielma osoittaa, että neitsyys ja siveys olivat monitasoisia ja monimuotoisia konsepteja. Neitsyyden malli ulottui neitsyyden fyysisen elementin ulkopuolelle eikä se ollut yksinomaan neitsyyttä määrittävä tekijä. Neitsyys pikemminkin näyttäytyy monimuotoisena ja monitasoisena ominaisuutena, jossa pystyi prosessinomaisesti kehittymään omistautuessaan yhä enemmän uskonnolle ja pidättyväisyydelle. Keskeistä neitsyyden saavuttamisessa myös seksuaalisten kokemusten jälkeen oli nimenomaan omistautuminen Jumalalle ja pidättäytyminen uskon vuoksi. Siveys sen sijaan näyttäytyy neitsyyttä syväluotaavampana ominaisuutena, jopa elämänkutsumuksena ja elämäntapana, johon kuului myös muiden kuin seksuaalisten himojen ja halujen vastustaminen. Keskeisenä siveyttä leimaavana piirteenä korostuukin juuri himoja vastaan käyty taistelu ja siveyden ylläpitämiseen käyty kamppailu. Lähdeaineistossa lisäksi erityisesti korostetaan, että uskonnolle omistautuneiden naisten tulee omaksua maskuliinisia piirteitä ja siirtyä sukupuolijatkumolla feminiinisestä päädystä kohti maskuliinisempaa päätyä. Tämä näyttäytyy teoksessa edellytyksenä himojen ja halujen vastustamiselle ja niitä vastaan kamppailulle, sillä naisia pidettiin ominaislaadultaan heikompina kuin miehiä. Täten heidän tuli ylittää synnynnäisen sukupuolensa heikkoudet ja nousta sen yläpuolelle kyetäkseen harjoittaa ehdottoman siveää, uskonnolle omistautunutta elämää. Tutkielma osoittaakin, että tutkimuksessa aiemmin vain miesten kohdalla havaittua maskuliinisen siveyden mallia on käytetty myös naisille, ja vieläpä hyvin eksplisiittisesti. Keskiajan kristillisen Euroopan yhteiskunnassa ihmisten jaottelu määräytyi seksuaalisesti aktiivisten ja seksuaalisesti passiivisten välillä. Seksuaalinen aktiivisuus eli avio- ja perhe-elämä olivat odotusarvo suurimmalle osalle väestöä. Tätä näkökulmaa vasten ne, jotka valitsivat uskonsa vuoksi harjoittaa siveyttä elämäntapanaan ja olla täten seksuaalisesti passiivisia, erottuvat muusta yhteiskunnasta selkeänä omana ryhmänään. Siveys tarjosi vaihtoehdon perinteiselle avio- ja perhe-elämälle erityisesti naisille, joille mahdollisuudet muunlaiseen elämään olivat rajalliset. Täten siveys näyttäytyy keskiajan sukupuoli- ja seksuaalinäkemysten kontekstissa omana seksuaalisena suuntauksenaan.
Tutkimuksen lähde on luonteeltaan keskiaikaista kirjallisuutta, jota ei perinteisesti ole arvostettu historiantutkimuksen lähteenä, mutta jonka tarjoamia näkökulmia historiantutkimukselle on alettu viime aikoina ymmärtää. Viime aikoina kiinnostus kertomuksellisuutta eli narratiivisuutta kohtaan onkin lisääntynyt historiantutkimuksen piirissä. Narratiivisuus on historiantutkimuksen lähestymistapa, jossa kertomuksia tarkastellaan sekä tiedon välittäjinä että sen rakentajina. Tutkielman tavoitteena onkin tarkastella ja analysoida lähdeaineiston heijastelemia aikansa arvoja, ajatusmalleja, käsityksiä, uskomuksia ja asenteita. Lähdeaineisto kytketään sen laajempaan historialliseen ja kulttuuriseen kontekstiin, jolloin voidaan pohtia, mitä teos kertoo aikansa ihmisten ajattelusta ja toiminnasta. Erityisesti viime vuosikymmeninä paljon tutkimuksellista huomiota saanut keskiajan sukupuolihistorian ja sukupuolijärjestelmien tutkimus on käyttänyt kirjallisuutta tutkimusaineistona huomattavan paljon. Tältä pohjalta on siis mielekästä tarkastella aikansa suositun ja laajalle levinneen kirjallisuudentuotoksen Speculum virginumin kautta sydänkeskiajan kristillisteologisia käsityksiä neitsyydestä ja siveydestä sekä niiden mahdollisesti tarjoamasta sukupuolisesta joustavuudesta.
Lähdeaineistoa lähestytään narratiivisen eli kerronnallisen tutkimuksen (engl. narrative research tai narrative inquiry) kautta. Kerronnallinen tutkimus tarkoittaa kertomuksia ja kertomista tiedon välittäjänä ja rakentajana tarkastelevaa tutkimusta. Tässä tutkielmassa lähdeaineistoa käsitellään pääasiassa narratiivisen aineiston temaattisen analyysimetodin kautta, joka kiinnittää huomiota juuri kertomuksen sisältöön. Keskeistä narratiivisessa analyysissa on kuitenkin ottaa huomioon koko lähdeaineiston kokonaisuus ja konteksti esimerkiksi tarkastelemalla kertomuksen tarkoitusta, tavoitetta ja kielenkäytön merkityksiä. Tässä tutkimuksessa keskitytäänkin tarkastelemaan lähdeaineiston koko kertomusta eli sitä, mitä kerrotaan ja miten se kerrotaan. Vaikka lähdeaineiston kertomusta analysoidaan pääasiassa narratiivisen analyysin temaattisella metodilla, otetaan tarkastelussa samalla huomioon myös tekstin rakenteellinen sisältö (kertomisen tapa ja muoto), erityisesti sen kielelliset piirteet ja tiettyjen sanojen merkitysvivahteet.
Analyysi pohjaa myös narratiivisuuteen konstruktivistisena tutkimusotteena, mikä perustuu ajatukseen suhteellisesta tiedosta ja tietämisestä. Konstruktivistinen tietokäsitys tarkoittaa sitä, että ihmisiä ja heidän kokemaa todellisuuttaan ei voida tutkia vain ehdottoman, luonnontieteelliseen tietokäsityksen kautta, vaan ajallisesti muuttuva sosiaalinen todellisuus rakentuu ihmisten välisinä, tuotettuina sopimuksina ja merkityksinä. Sen mukaan ihmiset konstruoivat eli rakentavat niin tietonsa kuin identiteettinsä aikaisemman tietonsa ja kokemustensa perusteella, ja täten ihmisten kokema sosiaalinen todellisuus on jatkuvasti rakentuva, kehittyvä ja muuttuva kertomus. Tieto ymmärretään konstruktivismin käsityksen mukaan lukuisten kertomusten verkoksi, joka koostuu jatkuvasti rakentuvista ja kehittyvistä uusista kulttuurisista kertomuksista. Konstruktivismiin pohjautuvan narratiivisen tutkimusmetodin tavoitteena on siis tarkastella sitä, miten todellisuutta konstruoidaan eli rakennetaan kertomuksissa, tässä tapauksessa Speculum virginumissa.
Tutkielma osoittaa, että neitsyys ja siveys olivat monitasoisia ja monimuotoisia konsepteja. Neitsyyden malli ulottui neitsyyden fyysisen elementin ulkopuolelle eikä se ollut yksinomaan neitsyyttä määrittävä tekijä. Neitsyys pikemminkin näyttäytyy monimuotoisena ja monitasoisena ominaisuutena, jossa pystyi prosessinomaisesti kehittymään omistautuessaan yhä enemmän uskonnolle ja pidättyväisyydelle. Keskeistä neitsyyden saavuttamisessa myös seksuaalisten kokemusten jälkeen oli nimenomaan omistautuminen Jumalalle ja pidättäytyminen uskon vuoksi. Siveys sen sijaan näyttäytyy neitsyyttä syväluotaavampana ominaisuutena, jopa elämänkutsumuksena ja elämäntapana, johon kuului myös muiden kuin seksuaalisten himojen ja halujen vastustaminen. Keskeisenä siveyttä leimaavana piirteenä korostuukin juuri himoja vastaan käyty taistelu ja siveyden ylläpitämiseen käyty kamppailu. Lähdeaineistossa lisäksi erityisesti korostetaan, että uskonnolle omistautuneiden naisten tulee omaksua maskuliinisia piirteitä ja siirtyä sukupuolijatkumolla feminiinisestä päädystä kohti maskuliinisempaa päätyä. Tämä näyttäytyy teoksessa edellytyksenä himojen ja halujen vastustamiselle ja niitä vastaan kamppailulle, sillä naisia pidettiin ominaislaadultaan heikompina kuin miehiä. Täten heidän tuli ylittää synnynnäisen sukupuolensa heikkoudet ja nousta sen yläpuolelle kyetäkseen harjoittaa ehdottoman siveää, uskonnolle omistautunutta elämää. Tutkielma osoittaakin, että tutkimuksessa aiemmin vain miesten kohdalla havaittua maskuliinisen siveyden mallia on käytetty myös naisille, ja vieläpä hyvin eksplisiittisesti. Keskiajan kristillisen Euroopan yhteiskunnassa ihmisten jaottelu määräytyi seksuaalisesti aktiivisten ja seksuaalisesti passiivisten välillä. Seksuaalinen aktiivisuus eli avio- ja perhe-elämä olivat odotusarvo suurimmalle osalle väestöä. Tätä näkökulmaa vasten ne, jotka valitsivat uskonsa vuoksi harjoittaa siveyttä elämäntapanaan ja olla täten seksuaalisesti passiivisia, erottuvat muusta yhteiskunnasta selkeänä omana ryhmänään. Siveys tarjosi vaihtoehdon perinteiselle avio- ja perhe-elämälle erityisesti naisille, joille mahdollisuudet muunlaiseen elämään olivat rajalliset. Täten siveys näyttäytyy keskiajan sukupuoli- ja seksuaalinäkemysten kontekstissa omana seksuaalisena suuntauksenaan.