Kunnallisvalitusten valitusperusteet : Tarkastelussa viranomaisen toimivallan ylitykset

Abstract

Perustuslain 21 § mukaan kansalaisella on oikeus hakea muutosta viranomaisen päätökseen. Kuntalakiin perustuva kunnallisvalitus on yleinen tapa hakea muutosta kuntien päätöksiin osana muutoksenhakujärjestelmää, joka mahdollistaa kansalaisen oikeusturvan. Tilastojen mukaan kunnallisvalitusten määrä vaihtelee suuresti eri kuntien välillä ja kuntaliitokset 1980-luvulta jatkuen 2020-luvulle ovat vaikuttaneet valitusten jakautumiseen, kuormittaen erityisesti kuntaliitosten alaisia kuntia ja kasvavia kaupunkeja. Tutkimuskysymys keskittyy viranomaisen toimivallan ylityksiin kunnallisvalitusasioissa ja tutkielma pohtii taustaa sille, miksi kunnallisvalituksissa harvoin vedotaan toimivallan ylitykseen, vaikka hallinto-oikeus ja korkein hallinto-oikeus päätyvät usein ratkaisuihin, joissa viranomaisen toimivalta on ylittynyt.

Tutkielmassa selvitetään kunnallisvalitusten tosiasiallisia perusteita ja kuinka näitä perusteita on käsitelty korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa. Lisäksi arvioidaan lainopillisin keinoin viranomaisen toimivallan käsitettä oikeusasteisiin edenneissä kunnallisvalituksissa, ja kuinka lainsoveltajat ovat tulkinneet aiheeseen liittyviä oikeuslähteitä. Tutkielmassa sivutaan myös valitusten huonoa menestyneisyyttä hallinto-oikeuksissa ja sitä, kuinka tietoisia valittavat tahot ovat eri kuntalain kunnallisvalituksen perusteista. Usein kunnallisvalitukset menestyvät käytännössä joko toimivallan ylitykseen liittyvänä asiana tai menettelyvirheen pohjalta. Valittava taho, erityisesti kunnan asukkaat, kuitenkin osaavat harvoin vedota viranomaisen toimivallan ylitykseen valitusasioissa. Aineistona käytetään ajankohtaista oikeuskirjallisuutta ja tutkimusta sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, joissa on käsitelty viranomaisen toimivallan ylittämistä. Oikeuslähteiden tulkinnan tarkastelun perusteelta käytetään tutkimusmenetelmänä pääosin käytännöllistä lainoppia.

Tutkielman perusteella oikeustapausten pohjalta voidaan katsoa, että virkasuhteen päättämisjärjestelyissä ja johtajasopimusasioissa harkintavallan käyttöä rajoittavat yleiset hyvän hallinnon periaatteet saavat oikeuskäytännössä enemmälti painoarvoa kuin sopimusoikeus. Oikeuskäytännön pohjalta voidaan myös huomioida korkeimman hallinto-oikeuden käsityksiä viranomaisen toimivallan rajoista, jotka eivät oikeuskäytännössä yhtä jäykät, kuin mitä säädökset antaisivat ymmärtää. Tämä koskee ainakin kunnanhallituksen toimivallan ylittämistä tapauksessa, jonka lopputuloksen voidaan arvioida toteutuneen valtuuston tahtotilan mukaisesti. Lisäksi valtion ja kuntien väliset toimivallanjaot ovat etenkin kaavoitusasioissa olleet epäselviä. Valtion ja kuntien toimivallan jakoa koskevia lakeja on tarpeen uudistaa, jotta voidaan välttyä epäselvyyksiltä ja pitkiltä oikeudenkäyntiprosesseilta.