Yhteisöllisyyden esittäminen Ulla-Lena Lundbergin saaristolaisteoksessa Is
Sand, Hannele (2023)
2023
Kirjallisuustieteen maisteriohjelma - Master´s Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264703
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264703
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee yhteisöllisyyden esittämistä Ulla-Lena Lundbergin saaristolaisromaanissa Is (2012). Tutkin teoksen saaristolaisyhteisöä kognitiivisen narratologian sosiaalisen mielen teorian ja suomenruotsalaisten saaristokertomusten lajiperinteen kautta. Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, mitä merkityksiä ja haasteita yhteisöllisyyteen liittyy. Esitän, että yhteisöllisyys rakentuu ensisijaisesti me-eetoksesta, kollektiivisesta toiminnasta ja sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Yhteenkuuluvuuden rakentaminen tuottaa kuitenkin myös yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksia, kun yhteisön moninaisuutta ei tunnisteta. Teoksen nimessä esiintyvä jään motiivi kuvastaa dialogisten suhteiden hiipumista sekä yhteisöllisyyden kokemuksen katoamista.
Tutkin Alan Palmerin fiktiivisen sosiaalisen mielen teorian metodeilla, miten teoksessa muodostuu vaikutelma yhteisöllisestä mielestä, joka ajattelee ja toimii yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Tarkastelen kyläyhteisön vuorovaikutusta juorututkimuksen avulla erottamalla yhteisöön sisään kutsuvat myönteiset juorut ja yhteisöstä ulos sulkevat kielteiset juorut. Näkökulma huomioi saaristolaisyhteisön olemuksen ja aseman kaukana mantereesta. Liminaalinen välitila toimii analyysini työkaluna merkitsemässä saariston ja mantereen rajapintaa sekä elämänmuutoksia.
Analyysissani nousevat esille yhteisöllisyyden keinotekoinen luonne sekä haasteet, jotka murentavat saaristolaisyhteisöön asetettuja utooppisia toiveita. Osoitan, ettei saaristo ole rajoiltaan selkeä eikä ulkomaailmasta erillään sijaitseva tila. Meri voidaan nähdä resilienssin tuottajana, mikä lisää yhteisön moninaisuutta. Kahden paradigman yhdistäminen teoksen analyysissa tuottaa tulkinnan muutoksille alttiista ja ristiriitaisesta yhteisöstä. Sen avulla on mahdollista ymmärtää niin kognitiivisia kuin saaristolaiskertomusten traditioon liittyviä piirteitä, joiden yhteisvaikutuksesta muodostuu kertomuksen muutos yhteisöllisyydestä yksinäisyyteen.
Tutkin Alan Palmerin fiktiivisen sosiaalisen mielen teorian metodeilla, miten teoksessa muodostuu vaikutelma yhteisöllisestä mielestä, joka ajattelee ja toimii yhteisten tavoitteiden mukaisesti. Tarkastelen kyläyhteisön vuorovaikutusta juorututkimuksen avulla erottamalla yhteisöön sisään kutsuvat myönteiset juorut ja yhteisöstä ulos sulkevat kielteiset juorut. Näkökulma huomioi saaristolaisyhteisön olemuksen ja aseman kaukana mantereesta. Liminaalinen välitila toimii analyysini työkaluna merkitsemässä saariston ja mantereen rajapintaa sekä elämänmuutoksia.
Analyysissani nousevat esille yhteisöllisyyden keinotekoinen luonne sekä haasteet, jotka murentavat saaristolaisyhteisöön asetettuja utooppisia toiveita. Osoitan, ettei saaristo ole rajoiltaan selkeä eikä ulkomaailmasta erillään sijaitseva tila. Meri voidaan nähdä resilienssin tuottajana, mikä lisää yhteisön moninaisuutta. Kahden paradigman yhdistäminen teoksen analyysissa tuottaa tulkinnan muutoksille alttiista ja ristiriitaisesta yhteisöstä. Sen avulla on mahdollista ymmärtää niin kognitiivisia kuin saaristolaiskertomusten traditioon liittyviä piirteitä, joiden yhteisvaikutuksesta muodostuu kertomuksen muutos yhteisöllisyydestä yksinäisyyteen.