Tutkimus vanhempien tiedoista, asenteista ja rajoituksista, sekä tiedonhaku-, media- ja informaatiolukutaidoista koskien television lastenohjelmia

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä ja minkälaisia lastenohjelmia vanhemmat ovat pitäneet lapsille sopimattomina ja mitkä ovat olleet vanhempien perustelut esille nousseiden ohjelmien ja ohjelmatyyppien katsomisen rajoittamiseen tai kieltämiseen. Tätä varten keräsin 1990-luvulta 2020-luvulle asti julkaistuja tutkimusmateriaaleja, joissa on käsitelty lapsiperheiden sisäisiä, television katseluun liittyviä sääntöjä ja rajoituksia, sekä vanhempien esittämiä mielipiteitä ja ajatuksia koskien lastenohjelmia ja perheessä vallitsevia televisionkäyttötapoja. Tavoitteenani oli löytää toistuvuuksia ja yhteneväisyyksiä vanhempien antamissa lausunnoissa koskien niin lastenohjelmia ja niiden sisältöjä kuin niihin liittyvissä rajoituksissa ja kielloissa. Tarkastelin näitä aineistoja ja niiden pohjalta tehtyjä havaintoja kuvailevaa kirjallisuusanalyysia hyödyntäen muodostaakseni kokonaiskuvan televisio-ohjelmien vastustusta koskevasta ilmiöstä. Tämän jälkeen käytin selittävää tutkimusta tarkastellakseni tätä ilmiötä ja sen taustoja selittäviä tekijöitä.

Pohdin myös tässä tutkielmassa, millaisten tietojen pohjalta vanhemmat ovat tehneet päätöksensä ja minkälaisia ovat vanhempien omaksumat tiedonhaku-, media- ja informaatiolukutaidot koskien television lastenohjelmia. Näiden kysymysten pohdinnassa hyödynsin Elfreda Chatmanin ja Reijo Savolaisen arkisen tiedonhankintatutkimuksen teorioita, sekä W. James Potterin medialukutaitoamallia.

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että vanhemmat eivät arvosta väkivaltaisia ja kaupallisilla kanavilla näytettyjä lastenohjelmia niiden käytökseen epäsuotuisan vaikutuksen ja heikkona pidetyn laadun takia. Vanhempien tiedot lastenohjelmia koskien vaikuttivat myös hatarilta ja perustuvan virheellisiin havaintoihin ja selostuksiin. Vanhempien lastenohjelmia koskevien tiedonhaku-, media- ja informaatiolukutaitojen taso on tutkimusaineistosta päätellen ollut epätasainen ja paikoitellen lähes olematon. Päätelmä, johon tulin tämän tutkimuksen lopussa oli, että paras tapa saada luotettavaa tietoa tietystä television lastenohjelmasta on katsoa ohjelmaa yhdessä lapsen kanssa.