Puheen nopeuden vaikutus puheen synkronointiin
Laine, Paula (2023)
2023
Kielten maisteriohjelma - Master's Programme in Languages
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-08
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264680
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264680
Tiivistelmä
Käsittelen suomen kielen pro gradu -tutkielmassani puheen synkronointia. Tavoitteena on selvittää puhenopeuden vaikutusta synkronoinnin onnistumiseen. Tutkimuksessani pyydettiin koehenkilöitä synkronoitumaan puhenopeuden suhteen muokattuihin äänitteisiin. Tietääkseni aiemmin ei ole yhdistetty puheen synkronointitehtävää ja puhenopeuden muutoksia.
Tutkimuskysymyksiä on kolme. Ensimmäinen pyrkii selvittämään, onko puheen nopeuttamisella ja hidastamisella vaikutusta synkronoinnin onnistumiseen. Toinen kysymys pohtii sitä, mitä synkronointitehtävällä voidaan kenties saada tietää puheen temposta. Kolmas kysymys selvittää, onko helpompaa synkronoitua sellaiseen äänitteeseen, joka on alun perin synkronointitilanteesta, kuin sellaiseen, joka on yksinluentatilanteesta.
Puheen synkronointi on laboratorioon tuotu muoto yhteen ääneen puhumisesta, jota esiintyy luonnollisesti esimerkiksi mielenosoituksissa, urheilutapahtumissa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa. Synkronoidun puheen yksinkertaisimmassa muodossa kaksi henkilöä lukee saman tekstin ääneen yhtä aikaa pyrkien synkronoitumaan keskenään.
Tässä tutkimuksessa koehenkilön oli tarkoitus synkronoitua aiemmin äänitettyyn puheeseen, jota oli muokattu nopeuden suhteen eri versioiksi. Alkuperäiset äänitteet olivat peräisin sekä yksinluentatilanteesta että synkronointitilanteesta. Molemmista äänitteistä muokattiin kaksi nopeampaa ja kaksi hitaampaa versiota niin, että ne muodostivat tasavälisen jatkumon logaritmisella asteikolla.
Tutkimukseen osallistui 10 koehenkilöä, jotka kaikki selviytyivät koetilanteesta hyvin. Koehenkilöiden tuottamia äänitteitä verrattiin alkuperäiseen ja niistä mitattiin taukojen määrä, kesto ja kokonaiskesto. Lisäksi mitattiin viiveet puheen alku- ja loppukohdissa. Viiveiden analysointiin käytettiin Bayesilaista hierarkista tilastomallia.
Hitaimmissa responsseissa pidettiin enemmän taukoja, kuin nopeimmissa. Myös taukojen kesto ja suhteellinen osuus koko äänitteen pituudesta oli suurempi hitaissa kuin nopeissa äänitteissä. Viiveet olivat keskimäärin suurempia nopeimmissa äänitteissä ja negatiivisimpia hitaissa äänitteissä. Puheen alussa olevissa viiveissä vaihtelua oli enemmän, kuin puheen lopussa olevissa. Tämä on odotuksenmukaista, koska koehenkilön on mahdotonta ennustaa, milloin puhe alkaa uudelleen esimerkiksi tauon jälkeen.
Tutkimuskysymyksiä on kolme. Ensimmäinen pyrkii selvittämään, onko puheen nopeuttamisella ja hidastamisella vaikutusta synkronoinnin onnistumiseen. Toinen kysymys pohtii sitä, mitä synkronointitehtävällä voidaan kenties saada tietää puheen temposta. Kolmas kysymys selvittää, onko helpompaa synkronoitua sellaiseen äänitteeseen, joka on alun perin synkronointitilanteesta, kuin sellaiseen, joka on yksinluentatilanteesta.
Puheen synkronointi on laboratorioon tuotu muoto yhteen ääneen puhumisesta, jota esiintyy luonnollisesti esimerkiksi mielenosoituksissa, urheilutapahtumissa tai uskonnollisissa tilaisuuksissa. Synkronoidun puheen yksinkertaisimmassa muodossa kaksi henkilöä lukee saman tekstin ääneen yhtä aikaa pyrkien synkronoitumaan keskenään.
Tässä tutkimuksessa koehenkilön oli tarkoitus synkronoitua aiemmin äänitettyyn puheeseen, jota oli muokattu nopeuden suhteen eri versioiksi. Alkuperäiset äänitteet olivat peräisin sekä yksinluentatilanteesta että synkronointitilanteesta. Molemmista äänitteistä muokattiin kaksi nopeampaa ja kaksi hitaampaa versiota niin, että ne muodostivat tasavälisen jatkumon logaritmisella asteikolla.
Tutkimukseen osallistui 10 koehenkilöä, jotka kaikki selviytyivät koetilanteesta hyvin. Koehenkilöiden tuottamia äänitteitä verrattiin alkuperäiseen ja niistä mitattiin taukojen määrä, kesto ja kokonaiskesto. Lisäksi mitattiin viiveet puheen alku- ja loppukohdissa. Viiveiden analysointiin käytettiin Bayesilaista hierarkista tilastomallia.
Hitaimmissa responsseissa pidettiin enemmän taukoja, kuin nopeimmissa. Myös taukojen kesto ja suhteellinen osuus koko äänitteen pituudesta oli suurempi hitaissa kuin nopeissa äänitteissä. Viiveet olivat keskimäärin suurempia nopeimmissa äänitteissä ja negatiivisimpia hitaissa äänitteissä. Puheen alussa olevissa viiveissä vaihtelua oli enemmän, kuin puheen lopussa olevissa. Tämä on odotuksenmukaista, koska koehenkilön on mahdotonta ennustaa, milloin puhe alkaa uudelleen esimerkiksi tauon jälkeen.