Tekoälyn hyödyntämisen vastuullisuus sotilastiedustelussa: virkavastuun määrittäminen tiedustelutoiminnan automatisoituessa

Abstract

Digitalisaation ja teknologian kehityksen myötä tekoälyllisiä ominaisuuksia on kehitetty yhteiskunnan eri osa-alueilla toimintojen nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi. Tekoälyä ja automaattista päätöksentekoa hyödynnetään nykyisin julkisen sektorin toiminnassa muun muassa palvelu- ja hallintotoimenpiteiden kohdalla tarkkuuden sekä tehokkuuden parantamiseksi. Automaattinen käsittely mahdollistaakin nopeampia ratkaisuja kohdistaen olemassa olevia resursseja muuhun toimintaan. Automaattinen käsittely ja tekoälyn hyödyntäminen ovat kuitenkin sääntelemätön toiminnanala, joka asettaa haasteita julkishallinnon toimijoiden virkavastuuseen järjestelmien vastatessa viranomaisille asetettuihin velvoitteisiin. Tekoälyn mahdollisuuksia on haluttu edistää myös turvallisuusintressien kohdalla, jossa järjestelmien on nähty suodattavan ja seulovan suurempia tietomääriä ihmistä paremmin. Turvallisuusviranomaisille on sallittu rikosten ennaltaehkäisyn ja kansalliseen turvallisuuteen perustuen enemmän toimivaltuuksia henkilötietojen käsittelyyn, joka kuitenkin luo enemmän haavoittuvuuksia yksilönoikeuksien suojaan tietojen automaattisessa käsittelyssä. Viranomaiset voivatkin turvallisuuteen vedoten kerätä, tallentaa sekä käsitellä henkilötietoja asetettujen reunaehtojen toteutuessa. Tutkimuksen pääpainopisteenä on tarkastella tekoälyn vaikutuksia sotilastiedusteluviranomaisen virkavastuuseen. Tutkimuksessa pyritään tunnistamaan mahdollisia riskejä, jotka syntyvät tekoälyn vaikutuksista tiedustelumenetelmissä ja järjestelmien vastatessa tiedustelutoiminnasta. Tutkimuksen aineistona hyödynnetään olemassa olevaa sääntelyä, jonka nähdään määrittävän henkilötietojen suojaa sekä automaattista tietojenkäsittelyä. Tekoälyn säännellystä toiminnasta nostetaan puolestaan esille Euroopan unionin komission ehdotusta tulevasta tekoälyasetuksesta. Tutkimuksessa myös tarkastellaan kansallisen tason valvontarakenteita tiedustelussa ja niiden vaikutuksia tekoälyn käytön valvontaan. Tarkoituksena on myös huomioida kyseisten rakenteiden mahdollisuudet valvoa tekoälylle annettuja toimintoja. Tutkimuksen tuloksista voidaan todeta, että nykyiset sääntely- ja valvontarakenteet ovat ristiriidassa virkavastuun määrittelyssä ja ne mahdollistavat tiedusteluviranomaisille paljon vapauksia suorittaa tiedustelutoimintaa automaation ja älykkäiden järjestelemien avulla. Hallituksen esityksessä julkisen hallinnon automaattista päätöksentekoa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 145/2022 vp) on pyritty puuttumaan lainsäädännön muutoksilla automaation hyödyntämisen ongelmallisuuteen, mutta siitä puuttuvat konkreettiset keinot rajoittaa tekoälyn ja automaation käyttöä tiedustelutoiminnassa. Jotta yksilön oikeusturva, hyvän hallinnon ja lainalaisuuden vaatimukset toteutuisivat tiedustelussa, vaativat ne muutoksia sääntelyssä vastaamaan kohdennetumpaa tekoälyn uhkatekijöiden tunnistamista. Lisäksi ne edellyttävät muutoksia parempaan sisäiseen ja reaaliaikaiseen valvontaan sekä ulkoisten laillisuusvalvojien toiminnan vahvistamiseen järjestelmien asiantuntemuksessa. Myös tekoälyllisten järjestelmien kehittämisen säänteleminen on välttämätöntä, jotta niiden toimintavarmuus voidaan varmistaa järjestelmien käytössä. Tekoälyasetusehdotus ja hallituksen esitys automaattisesta päätöksenteosta toimivat hyvänä pohjana tekoälyn käytön rajoitteille, mutta niistä puuttuvat konkreettiset keinot ihmisen valvonnan sisällyttämiseksi tekoälyn toiminnoille. Yhtenäisten käytänteiden luominen, jotka sitovat viranomaista toiminnassaan, voisivatkin vastata paremmin toimivaltaisen viranomaisen virkavastuun osoittamiseen.