"Yksinäisyys on ohjannut koko elämäni toimintoja ja valintoja": Toimijuuden diskurssit yksinäisyyden kokemusta kuvaavissa elämäkerroissa

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia toimijuuden diskursseja yksinäisyyden kokemusta kuvattaessa tuotetaan sekä millaisia keinoja näissä diskursseissa käytetään toimijuuden rakentamiseksi. Toimijuuden diskursseja analysoimalla tutkimuksessa pyritään muodostamaan ymmärrystä yksinäisyyden kokemuksen vaikutuksista yksilön toimijuuden tuntoon. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu toimijuusteorioiden sekä yksinäisyyden tutkimuksen ympärille. Tutkielmassa toimijuutta lähestytään toimijuuden tunnon ja elämänkulun näkökulmista. Tutkimuksen aineistona toimii Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteistyössä Suomen mielenterveys ry:n ja HelsinkiMission kanssa keräämä aineisto Yksinäinen – yhdessä ja erikseen 2020–2021. Tutkielman tarkoituksiin rajattu aineisto koostuu viidestä 75–80-vuotiaan naisen yksinäisyyden kokemusta kuvaavasta elämäkerrallisesta kirjoituksesta. Aineisto on saatu käyttöön Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta. Aineistoa analysoidaan aineisto-ohjaavasti käyttäen analyysimenetelmänä diskurssianalyysia. Teoreettis-metodologiselta viitekehykseltään tutkielma kiinnittyy sosiaaliseen konstruktionismiin. Analyysin tavoitteena on tavoittaa toimijuuden diskursseja, joita kirjoittajat tuottavat kuvatessaan yksinäisyyden kokemustaan sekä keinoja, joilla kirjoittajat rakentavat toimijuuttaan. Analyysin tuloksena aineistosta tunnistettiin kaksi toimijuuden päädiskurssia: toteutuvan toimijuuden diskurssi ja kaventuvan toimijuuden diskurssi. Lisäksi molemmista päädiskursseista eroteltiin kolme aladiskurssia, jotka kuvastavat kirjoittajien toimijuuden rakentamisessa käyttämiä keinoja. Toteutuvan toimijuuden diskurssissa käytettyjä keinoja olivat aktiivinen toiminta, voimavaroihin tukeutuminen sekä tunteiden työstäminen. Kaventuvan toimijuuden diskurssissa keinoja olivat sisäänpäin kääntyminen, toivon ylläpitäminen sekä merkityksen menettäminen. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että yksinäisyyden kokemus voi vaikuttaa toimijuuden tuntoon. Yksinäisyyden kokemuksen vaikutukset toimijuuteen näyttäytyvät kuitenkin yksilöllisinä ja elämänkulussa vaihtelevina. Aineistossa kirjoittajat kokivat voivansa vaikuttaa yksinäisyyden kokemukseen omalla toiminnallaan lievittäen siihen liittyviä negatiivisia tunteita tai päästen kokonaan eroon yksinäisyydestä. Toisaalta yksinäisyyden kokemuksen koettiin olevan myös toimijuutta rajoittava tekijä. Tulosten perusteella sosiaalityössä tulisi yksinäisten asiakkaiden kanssa työskenneltäessä kiinnittää huomiota heidän omaan toimijuuden kokemukseensa. Tuntemalla yksinäisyyden vaikutuksia toimijuuteen sekä toimijuuden rakentamisen keinojen moninaisuutta, voidaan paremmin ymmärtää asiakkaan omaa kokemusta ja sovittaa toimijuuden tukemisen keinoja asiakkaan tarpeisiin.

The purpose of this thesis is to investigate what kind of agency discourses are produced when describing the experience of loneliness, and how agency is constructed in these discourses. By analyzing the agency discourses, the thesis aims to form an understanding of the impact loneliness has on the sense of agency. The theoretical background of this study is based on agency theories and the study of loneliness. The concept of agency is approached from the perspectives of the sense of agency and life course study. The research data is called Finnish Experiences of Loneliness 2020–2021 and is collected by the Finnish Literature Society in collaboration with MIELI Mental Health Finland and HelsinkiMissio. The dataset used in this study consists of five biographical writings written by 75–80-year-old women describing the experience of loneliness. The research data has been provided by the Finnish Social Science Data Archive. The data is analyzed by using analytical discourse analysis. The theoretical and methodological standpoints are based on social constructionism. The aim of the analysis is to provide discourses of agency that the authors produce when describing their experience of loneliness, as well as how the authors construct their agency. As a result of the analysis, two main discourses were identified: the discourse of actualized agency and the discourse of narrowing agency. In addition, three sub-discourses were discernible from both main discourses which reflect the means used by authors to build their agency. The means used in the discourse of actualized agency were active action, relying on resources, and working on emotions. In the discourse of narrowing agency, the means were shutting in, maintaining hope, and losing meaning. The results of this study suggest that the experience of loneliness can affect the sense of agency. However, the impacts appear to be individual and vary over the course of life. According to the data, authors felt that they could influence the experience of loneliness with their own actions. On the other hand, the experience of loneliness was also perceived as a limiting factor of the agency. The results highlight the need of social workers to pay attention to clients’ own views on their agency, especially when interacting with clients experiencing loneliness. By understanding the effects loneliness has on the sense of agency and recognizing the variety of ways to construct the agency, one can better understand the client’s own experience and customize the used methods for the client’s needs.