Psykologisten perustarpeiden täyttyminen urheiluvalmentajien työssä ja niiden yhteys heidän vuorovaikutustyyliinsä valmennuksessa

Abstract

Suomalaisissa medioissa on viimeisten kuluneiden vuosien aikana uutisoitu säännönmukaisesti eri urheilulajeihin liittyvistä valmennusongelmista. Nämä ongelmat ovat pahimmillaan vaarantaneet nuorien urheilijoiden fyysisen ja psyykkisen terveyden. Tämän kvantitatiivisen pro gradu -tutkielman yhtenä tarkoituksena onkin tuoda esille potentiaalisia parannusehdotuksia suomalaiseen urheiluvalmennukseen. Lisäksi tutkielma on tiettävästi ensimmäisiä julkaistuja suomalaisia tutkimuksia, joissa käytetään Aeltermanin ja kumppaneiden sirkumpleksimallia.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii Edward Decin ja Richard Ryanin itsemääräämisteoria ja erityisesti sen alateoria psykologisista perustarpeista sekä Nathalie Aeltermanin ja kumppaneiden edellä mainittuihin teorioihin pohjautuva sirkumpleksimalli. Itsemääräämisteorian keskeisimmät kohdat käsittelevät ihmisten motivaation jaottelua sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon, sekä kolmen universaalin psykologisen perustarpeen: autonomian, kykenevyyden ja yhteenkuuluvuuden merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ja toimintakyvylle. Psykologisten perustarpeiden teoriassa tarkastellaan puolestaan kuinka kolmen perustarpeen täyttyminen ja niiden turhautuminen vaikuttavat ihmisten hyvin- ja pahoinvointiin.

Itsemääräämisteoriaan pohjautuen on toteutettu paljon vuorovaikutustutkimusta mm. tämän tutkielman mukaisissa työelämä- ja urheilukonteksteissa. Niihin pohjautuvia tutkimusasetelmia on kuitenkin kritisoitu ahtaista luokitteluista, johon vastauksena sirkumpleksimalli ottaa huomioon hienojakoisemmin eri vuorovaikutustekijät.

Tämä tutkielma käsittelee, missä määrin psykologisten perustarpeiden toteutuminen urheiluvalmentajien työympäristössä on yhteydessä heidän sirkumpleksimallin mukaisesti muodostettuihin vuorovaikutustyyleihin: autonomian tukemiseen, rakenteeseen, kontrolliin ja kaaokseen. Erityisesti autonomian tukemisen tärkeyteen kiinnitettiin huomiota, koska sen tukemisen tärkeys korostui aikaisemmissa tutkimuksissa.

Määrällisenä tutkimusaineistona käytettiin MotiStyleSport -tutkimushankkeeseen liittyvän Valmentajakyselyn Basic Psychological Need Satisfaction and Frustration Scale- ja Situations-in-Sport Questionnaire -mittareiden vastauksia. Pääasiallisena tutkimusmenetelmänä käytettiin usean muuttujan regressioanalyyseja.

Regressioanalyyseista saadut tulokset olivat pääasiallisesti yhteneväiset aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa, mutta niissä esiintyi myös niistä poikkeavia tuloksia. Saadut tulokset kuitenkin painottivat sekä urheilijoiden että valmentajien psykologisten tarpeiden merkitystä ja niihin panostamisen tärkeyttä niin työelämässä kuin valmennuksellisessa vuorovaikutuksessa.