”Taustani vuoksi osaan arvostaa paljon kattoa pään päällä” Diskurssianalyysi asunnottomuutta kokeneiden selviytymispuheesta
Sormunen, Henni (2023)
Sormunen, Henni
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264589
Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella asunnottomuutta kokeneiden henkilöiden selviytymispuhetta asunnottomuudesta omaan kotiin. Asunnottomuuden taustalla olevat syyt ovat moniulotteisia ja asunnottomuuden polulle ajaudutaan erinäisten yksilöllisten ja yhteiskunnallisten tekijöiden summana. Perimmäisinä syinä asunnottomuudelle nähdään olevan väestönkasvu, kaupungistuminen, talouden suhdannevaihtelut ja suuret tuloerot. Yksilökohtaisista tekijöistä esimerkiksi taloudelliset haasteet, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä äkilliset elämäntilanteen muutokset voidaan nähdä riskitekijöinä. Vuosien aikana asunnottomuutta on saatu vähennettyä pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmilla merkittävästi, mutta siitä huolimatta Suomessa on yhä tuhansia asunnottomia henkilöitä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten asunnottomuudesta selviytyminen näyttäytyy puheessa ja millaisia merkityksiä siihen liitetään. Merkitysten rakentumisen lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan subjektipositioita, joita eri toimijoille tulkintarepertuaareissa muodostuu suhteessa asunnottomuudesta selviytymiseen. Yksilöiden kokemuksia kuulemalla on mahdollista kehittää asunnottomuustyötä yhä toimivammaksi ja haastaa asunnottomuuteen liittyviä ennakkoluuloja.
Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen asunnottomuutta kokeneen henkilön vapaamuotoisesta kirjoituksesta keruukutsuuni. Aineisto on kerätty Tietoarkiston Penna keruulla loppuvuoden 2022 aikana. Aineiston analyysi on toteutettu diskurssianalyysia hyödyntäen. Tutkimuksen laajempi viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaisesti sosiaalinen todellisuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusongelmaa on lähestytty selviytymiseen liittyvien teorioiden, sekä asumispolun viitekehyksen tuella. Tutkimuksen tekoa on ohjannut kaksi tutkimuskysymystä, jotka on muotoiltu seuraavasti: 1) Millaisia selviytymisen tulkintarepertuaareja asunnottomuutta kokeneet henkilöt tuottavat? 2) Millaisia positioita eri toimijoille tulkintarepertuaareissa muodostuu? Aineiston analyysin avulla on paikannettu kolme tulkintarepertuaaria: 1) vastuurepertuaari, 2) kohtalorepertuaari sekä 3) kohtaamattomuuden repertuaari. Tulkintarepertuaarit kuvaavat selviytymistä moninaisena prosessina, johon vaikuttaa useat eri tekijät ja toimijat. Kirjoituksissa esille tulevat subjektipositiot vaihtelevat tulkintarepertuaarien sisällä ja niiden välillä muodostaen selviytymisestä kertovalle yksilölle sekä muille toimijoille erilaisia asemia suhteessa selviytymiseen. Vastuurepertuaareissa selviytyminen muodostuu muun muassa omien valintojen, avun vaatimisen ja järjestelmän jäykkyyden kautta. Repertuaareissa korostuu yksilön vastuu omista valinnoista ja täten myös selviytymisestä. Kohtalorepertuaareissa korostuvat oman kontrollin ulkopuoliset asiat, sekä siitä johtuva vaihtoehtojen puutteellisuus. Aineisto-otteiden kautta kuvautuu tilanteita, joissa jokin ennakoimaton, sattumanvarainen asia on johtanut asunnottomuuteen tai siitä selviytymiseen. Kohtaamattomuuden repertuaareissa asunnottomuudesta selviytymistä värittävät kokemukset apua ja tukea vaille jäämisestä. Repertuaareissa on nähtävissä, miten asumiseen saattaa merkittävästi vaikuttaa asumisen ja hoivan linjaukset, resurssit, sekä palvelujärjestelmän vaihtoehdot tuen tarvitsijalle.
Tulokset tuovat esille asunnottomuuspolkujen sekä selviytymiseen liittyvien tekijöiden moninaisuuden ja yksilöllisyyden. Kokemukset avun ja tuen saamisesta vaihtelevat repertuaareissa muun muassa sen mukaan, mistä apua on saatu ja mihin apua on tarvittu. Selviytymistä tukevina lähteinä repertuaareissa korostuvat ystävät ja läheiset, oma toiminta, sekä instituutiot kuten sosiaalitoimi ja asumisyksilöt. Huomionarvoista on, että samoja tekijöitä, kuten ammattilaisia ja ystäviä, kuvataan sekä selviytymistä tukevina että haastavina tekijöinä. Kaiken kaikkiaan tulosten mukaan rakentuu kuva kokonaisvaltaisen tuen tarpeesta asunnottomuudesta selviytymisessä. Palveluilta ja muilta ihmisiltä kaivataan ymmärrystä asunnottomuudesta moninaisena ilmiönä, sekä joustavia ratkaisuja, joita olisi mahdollista soveltaa yksilön tilanteeseen sopivaksi, kuitenkin yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Sosiaalityössä tehtävän asunnottomuustyön rooli on tässä tärkeässä asemassa, varsinkin koska asunnottomuuteen kietoutuu usein muitakin sosiaalisia haasteita. Merkittävänä tekijänä asunnottomuudesta selviytymisen kuvauksista nousee asunnottomuutta kokeneen tunne siitä, että on tullut kohdatuksi ja hyväksytyksi tilanteessaan ihmisenä ja yksilönä, jolla on ollut halutessaan mahdollisuus saada tukea ja apua, sekä mahdollisuus selviytyä niiden kautta takaisin asumisen polulle.
Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenen asunnottomuutta kokeneen henkilön vapaamuotoisesta kirjoituksesta keruukutsuuni. Aineisto on kerätty Tietoarkiston Penna keruulla loppuvuoden 2022 aikana. Aineiston analyysi on toteutettu diskurssianalyysia hyödyntäen. Tutkimuksen laajempi viitekehys pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin, jonka mukaisesti sosiaalinen todellisuus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimusongelmaa on lähestytty selviytymiseen liittyvien teorioiden, sekä asumispolun viitekehyksen tuella. Tutkimuksen tekoa on ohjannut kaksi tutkimuskysymystä, jotka on muotoiltu seuraavasti: 1) Millaisia selviytymisen tulkintarepertuaareja asunnottomuutta kokeneet henkilöt tuottavat? 2) Millaisia positioita eri toimijoille tulkintarepertuaareissa muodostuu? Aineiston analyysin avulla on paikannettu kolme tulkintarepertuaaria: 1) vastuurepertuaari, 2) kohtalorepertuaari sekä 3) kohtaamattomuuden repertuaari. Tulkintarepertuaarit kuvaavat selviytymistä moninaisena prosessina, johon vaikuttaa useat eri tekijät ja toimijat. Kirjoituksissa esille tulevat subjektipositiot vaihtelevat tulkintarepertuaarien sisällä ja niiden välillä muodostaen selviytymisestä kertovalle yksilölle sekä muille toimijoille erilaisia asemia suhteessa selviytymiseen. Vastuurepertuaareissa selviytyminen muodostuu muun muassa omien valintojen, avun vaatimisen ja järjestelmän jäykkyyden kautta. Repertuaareissa korostuu yksilön vastuu omista valinnoista ja täten myös selviytymisestä. Kohtalorepertuaareissa korostuvat oman kontrollin ulkopuoliset asiat, sekä siitä johtuva vaihtoehtojen puutteellisuus. Aineisto-otteiden kautta kuvautuu tilanteita, joissa jokin ennakoimaton, sattumanvarainen asia on johtanut asunnottomuuteen tai siitä selviytymiseen. Kohtaamattomuuden repertuaareissa asunnottomuudesta selviytymistä värittävät kokemukset apua ja tukea vaille jäämisestä. Repertuaareissa on nähtävissä, miten asumiseen saattaa merkittävästi vaikuttaa asumisen ja hoivan linjaukset, resurssit, sekä palvelujärjestelmän vaihtoehdot tuen tarvitsijalle.
Tulokset tuovat esille asunnottomuuspolkujen sekä selviytymiseen liittyvien tekijöiden moninaisuuden ja yksilöllisyyden. Kokemukset avun ja tuen saamisesta vaihtelevat repertuaareissa muun muassa sen mukaan, mistä apua on saatu ja mihin apua on tarvittu. Selviytymistä tukevina lähteinä repertuaareissa korostuvat ystävät ja läheiset, oma toiminta, sekä instituutiot kuten sosiaalitoimi ja asumisyksilöt. Huomionarvoista on, että samoja tekijöitä, kuten ammattilaisia ja ystäviä, kuvataan sekä selviytymistä tukevina että haastavina tekijöinä. Kaiken kaikkiaan tulosten mukaan rakentuu kuva kokonaisvaltaisen tuen tarpeesta asunnottomuudesta selviytymisessä. Palveluilta ja muilta ihmisiltä kaivataan ymmärrystä asunnottomuudesta moninaisena ilmiönä, sekä joustavia ratkaisuja, joita olisi mahdollista soveltaa yksilön tilanteeseen sopivaksi, kuitenkin yksilön itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Sosiaalityössä tehtävän asunnottomuustyön rooli on tässä tärkeässä asemassa, varsinkin koska asunnottomuuteen kietoutuu usein muitakin sosiaalisia haasteita. Merkittävänä tekijänä asunnottomuudesta selviytymisen kuvauksista nousee asunnottomuutta kokeneen tunne siitä, että on tullut kohdatuksi ja hyväksytyksi tilanteessaan ihmisenä ja yksilönä, jolla on ollut halutessaan mahdollisuus saada tukea ja apua, sekä mahdollisuus selviytyä niiden kautta takaisin asumisen polulle.