"Kurituksella kunnon kansalaiseksi" : Diskurssianalyysi kuritusväkivaltaan kytkeytyvistä asenteista Vauva.fi-keskustelufoorumilla
Hirvonen, Riikka (2023)
Hirvonen, Riikka
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264583
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264583
Tiivistelmä
Lasten kuritusväkivaltaa on pyritty vähentämään Suomessa jo vuosikymmeniä, mutta ilmiön taustalla olevia asenteita on silti tutkittu suhteellisen vähän laadullisin menetelmin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää laadullista diskurssianalyysia hyödyntäen, millaista kuvaa kuritusväkivallasta luodaan Vauva.fi-keskustelufoorumilla. Tavoitteena on selvittää ajankohtaista kuvaa kuritusväkivallasta tarkastelemalla niitä diskursseja eli puhetapoja, joilla kuritusväkivaltaa oikeutetaan ja vastustetaan keskustelufoorumilla. Diskurssien käytön tarkastelu tuo samanaikaisesti näkyväksi kuritusväkivaltaan kytkeytyviä asenteita. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalisen konstruktionismin teoria. Teoriaa hyödyntämällä tulee näkyväksi, kuinka diskurssien käytöllä ja kielellisillä valinnoilla luodaan jatkuvasti uusiutuvaa ymmärrystä kuritusväkivallasta ilmiönä. Tutkimuksen aineistona toimii Vauva.fi-keskustelufoorumin kuritusväkivaltaa koskevat keskusteluaineistot, joista toisessa on ollut aineiston tallennushetkellä 63 kommenttia ja toisessa 183 kommenttia. Lopulliseen pro gradu -tutkielmaan on valikoitunut keskustelufoorumin kommenttien joukosta yhteensä 11 aineistoesimerkkiä, jotka kuvaavat analyysin tuloksena tulkittuja päädiskursseja.
Diskurssianalyysin tulosten pohjalta voidaan tulkita, että kuritusväkivaltaa oikeutetaan ja vastustetaan seuraavaa kolmea eri päädiskurssia hyödyntäen: 1) tarkoitus pyhittää keinot, 2) ylisukupolvisuus sekä 3) arvo- ja moraali. Tulokset osoittavat, että kuritusväkivaltaa oikeutetaan korostamalla kasvatuksen hyvää lopputulosta,
kuritusväkivallan luonnollisuutta kasvatusmenetelmänä ja vetoamalla ylisukupolvisiin tapoihin. Kuritusväkivaltaa vastustetaan puolestaan tieteellisin perustein, korostamalla ylisukupolvisten toimintamallien haitallisuutta lapsen kannalta ja puhumalla kuritusväkivallasta liiallisena vallankäyttönä. Kuritusväkivallan vastustamisessa
vedotaan lisäksi siihen, että teot ovat vastoin kuritusväkivallasta säädettyjä lakeja sekä vastoin yleisesti hyväksyttyjä arvoja ja moraalia.
Tutkimustulokset ovat merkityksellisiä, sillä kuritusväkivallasta puhuttaessa käytettävät diskurssit ylläpitävät tietynlaisia asenteita ilmiötä kohtaan. Tulosten avulla voidaankin ymmärtää paremmin kuritusväkivallan taustalla olevia asenteita ja pyrkiä muokkaamaan niitä, jotta lasten ei tarvitsisi kohdata väkivaltaa kotiympäristössään. Diskurssianalyysin tuloksista nousevia teemoja on myös mahdollista hyödyntää sosiaalityön käytännöissä, kun käydään keskustelua tukea tarvitsevien perheiden kanssa. Kuritusväkivaltaan johtavien tilanteiden ennaltaehkäisyn kannalta voisi olla toimivaa keskustella esimerkiksi vanhemman vastuusta, eri kasvatuskeinojen hyödyistä ja haitoista sekä omassa lapsuudessa koetuista, omien vanhempien käyttämistä kasvatusmenetelmistä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä tarkastella tuloksista selvinneiden asenteiden yhteyttä kuritusväkivallan tekoihin vielä yksityiskohtaisemmin. Tämä voisi tuottaa merkityksellistä tietoa, jolla vaikuttaa kuritusväkivallan vähentämiseen Suomessa.
Diskurssianalyysin tulosten pohjalta voidaan tulkita, että kuritusväkivaltaa oikeutetaan ja vastustetaan seuraavaa kolmea eri päädiskurssia hyödyntäen: 1) tarkoitus pyhittää keinot, 2) ylisukupolvisuus sekä 3) arvo- ja moraali. Tulokset osoittavat, että kuritusväkivaltaa oikeutetaan korostamalla kasvatuksen hyvää lopputulosta,
kuritusväkivallan luonnollisuutta kasvatusmenetelmänä ja vetoamalla ylisukupolvisiin tapoihin. Kuritusväkivaltaa vastustetaan puolestaan tieteellisin perustein, korostamalla ylisukupolvisten toimintamallien haitallisuutta lapsen kannalta ja puhumalla kuritusväkivallasta liiallisena vallankäyttönä. Kuritusväkivallan vastustamisessa
vedotaan lisäksi siihen, että teot ovat vastoin kuritusväkivallasta säädettyjä lakeja sekä vastoin yleisesti hyväksyttyjä arvoja ja moraalia.
Tutkimustulokset ovat merkityksellisiä, sillä kuritusväkivallasta puhuttaessa käytettävät diskurssit ylläpitävät tietynlaisia asenteita ilmiötä kohtaan. Tulosten avulla voidaankin ymmärtää paremmin kuritusväkivallan taustalla olevia asenteita ja pyrkiä muokkaamaan niitä, jotta lasten ei tarvitsisi kohdata väkivaltaa kotiympäristössään. Diskurssianalyysin tuloksista nousevia teemoja on myös mahdollista hyödyntää sosiaalityön käytännöissä, kun käydään keskustelua tukea tarvitsevien perheiden kanssa. Kuritusväkivaltaan johtavien tilanteiden ennaltaehkäisyn kannalta voisi olla toimivaa keskustella esimerkiksi vanhemman vastuusta, eri kasvatuskeinojen hyödyistä ja haitoista sekä omassa lapsuudessa koetuista, omien vanhempien käyttämistä kasvatusmenetelmistä. Jatkotutkimuksen kannalta olisi hyödyllistä tarkastella tuloksista selvinneiden asenteiden yhteyttä kuritusväkivallan tekoihin vielä yksityiskohtaisemmin. Tämä voisi tuottaa merkityksellistä tietoa, jolla vaikuttaa kuritusväkivallan vähentämiseen Suomessa.