"Yksikään nuori ei yhtäkkiä päätä ryhtyä rikolliseksi" – Nuorten katujengeistä tuotetut identiteettikategoriat kotimaisessa uutisoinnissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan nuorten katujengien jäsenistä tuotettuja identiteettikategorioita kotimaisessa uutisoinnissa. Tutkielman tarkoituksena on vastata kysymykseen siitä, millaisia identiteettikategorioita katujengien jäsenille tullaan uutisoinnissa tuottaneeksi ja kenen toimesta. Identiteettien rakentamisessa on kyse sen tulkitsemisesta, millainen itse tai joku toinen on. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat etnometodologiassa ja sosiaalisessa konstruktionismissa. Tässä tutkielmassa nähdään sosiaalisen konstruktionismin tutkimusperinteen mukaisesti sosiaalisen todellisuuden rakentuvan kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa aihetta käsittelevissä uutisteksteissä. Tutkielman aineistona on 32 kotimaista nuorten katujengejä käsittelevää uutista, jotka on julkaistu vuosina 2022 tai 2023. Aineisto on kerätty tammi- ja helmikuun 2023 aikana digitaalisista sanoma- ja iltapäivälehdistä tai uutissivustoilta. Aineistoon on valittu uutisia muun muassa Yleltä, Helsingin Sanomista, Iltalehdestä ja MTV:ltä. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysillä ja tulkiten aineistosta identiteettikategorioita. Tutkielman tutkimuskysymys on: ”millaisia identiteettikategorioita nuorten katujengeistä tuotetaan kotimaisessa uutisoinnissa?”. Teoreettisessa viitekehyksessä taustoitetaan katujengin määritelmää, aiheesta tehtyä tutkimusta sekä katujengitilannetta Suomessa, määritellään nuoruutta ja tarkastellaan nuorten erityisyyttä rikosten tekijöinä sekä pohditaan poliisisosiaalityön ja lastensuojelun keinoja katujengi-ilmiöön puuttumisessa. Tutkielman tuloksiksi uutisten perusteella rakentui viisi identiteettikategoriaa: ryhmäidentiteettikategoria, rikollisen identiteettikategoria, ulkopuolisen identiteettikategoria, tuen tarvitsijan identiteettikategoria ja rangaistavan identiteettikategoria. Ryhmäidentiteettikategoria sisältää kuvauksia jäsenten iästä, sukupuolesta, maahanmuuttajataustasta sekä alueellisuuden merkityksellisyydestä jäsenille. Rikollisen identiteettikategoriaa tuotettiin kuvauksilla jäsenten tekemistä rikoksista ja siitä, kuinka jäsenet hyödyntävät sosiaalista mediaa julkisuuden saamiseksi. Ulkopuolisen identiteettikategoriassa jäsenten tuotettiin olevan yhteiskunnasta syrjäytyneitä ja etsivän katujengeistä tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Tuen tarvitsijan identiteetti rakentui kuvauksista, joissa jäsenten tuotettiin olevan ensisijaisesti tuen tarpeessa ajauduttuaan katujengiin. Rangaistavan identiteettiä puolestaan rakennettiin kuvauksilla jäsenien tarvitsevan kovia rangaistuksia. Uutisissa haastateltiin pääosin poliiseja. Yhtäkään sosiaalityöntekijää ei aineistossa haastateltu, ja kuvaukset sosiaalityön merkittävyydestä ilmiöön puuttumisen kannalta olivat muutoinkin vähäisiä. Uutisissa tuotettiin osin leimaavia kategorioita katujengien jäsenistä, minkä vuoksi tutkielmassa on pohdittu median valtaa ja rikosuutisointia. Vaikka sosiaalityön merkittävyyttä katujengi-ilmiöön puuttumisessa ei juurikaan aineistossa tuotettu, lastensuojelu ja poliisisosiaalityö ovat välttämättömiä katujengi-ilmiön ehkäisyssä ja siihen puuttumisessa. Kotimaista tieteellistä tutkimusta katujengeistä ei toistaiseksi ole saatavilla, mutta sitä tarvitaan.