Yhdenmukainen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmä ja yksilön oikeusturva
Kokkonen, Liisa (2023)
Kokkonen, Liisa
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264584
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304264584
Tiivistelmä
Julkista valtaa käyttäessään julkisyhteisö voi tietyin rajoituksin puuttua yksilön perustavanlaatuisiin oikeuksiin. Kun yksilön perus- ja ihmisoikeuksiin puututaan esimerkiksi rajoittamalla niitä perusteettomasti tai liiaksi, on tapahtunut perus- ja ihmisoikeusloukkaus. Perus- ja ihmisoikeusloukkauksia pyritään ennaltaehkäisemään, korjaamaan ja hyvit-tämään hallinnossa eri tavoin. Epäillessään lainvastaista toimintaa viranomaisessa, havaitessaan epäkohdan tai koettuaan oikeudenloukkauksen, kuka tahansa voi tehdä hallintokantelun viranomaistoiminnasta. Hallintokantelun voi tehdä hallinnon sisällä ylemmälle viranomaiselle, toimialasta riippuen erityiselle valvontaviranomaiselle tai ylimmille laillisuusvalvojille. Ylimmille laillisuusvalvojille tehtävistä kanteluista säädetään omissa laeissaan ja kaikille muille tahoille tehtävistä kanteluista säädetään hallintolain (434/2003) 8 a luvussa. Eduskunnan oikeusasiamiehellä on toimivalta tehdä hyvitysesitys tapahtuneen vääryyden korjaamiseksi tai hyvittämiseksi. Jos yksilö siis kantelee kokemastaan perus- ja ihmisoikeusloukkauksesta eduskunnan oikeusasiamiehelle, tämä voi lopputuloksena saada jopa rahallista hyvitystä kokemastaan vääryydestä.
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämisestä ei ole olemassa lainsäädäntöä. Eduskunnan oikeusasiamiehen instituutiossa hyvitysesitykset ovat muotoutuneet ratkaisukäytännön myötä. Kannellessaan oikeusasiamiehelle yksilöllä on mahdollisuus saada oikeusasiamiehen hyvitysesityksen myötä jopa rahallista hyvitystä perus- ja ihmisoikeuslouk-kauksesta. Muille kuin ylimmille laillisuusvalvojille tehtävissä kanteluissa tällainen lopputulos ei ole mahdollinen, vaan kantelun johdosta voidaan antaa vain hallinnollista ohjausta valvottavalle. Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämisen nykytila voi siis johtaa tilanteisiin, joissa samanlainen oikeudellinen arviointi johtaa erilaiseen lopputu-lokseen riippuen siitä, mille taholle kantelu on tehty.
Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä ovat yhdenmukaisen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmän oikeudelliset reunaehdot ja perustelut. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä edellytyksiä yksilön oikeusturva asettaa yhdenmukaiselle perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmälle ja millaiseksi yhdenmukainen hyvitysjärjestelmä tulisi järjestää de lege ferenda. Yhdenmukaisella hyvitysjärjestelmällä tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, että perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittäminen olisi mahdollinen lopputulos kaikissa kanteluasioissa riippumatta siitä, mille taholle kantelu on tehty.
Tutkimustehtävän selvittämiseksi tutkielmassa tarkastellaan hallintokantelun luonnetta yksilön oikeusturvakeinona ja laillisuusvalvonnan keinona, yksilön oikeusturvaa hallinnossa sekä perus- ja ihmisoikeusloukkausten nykytilaa. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta, joten se on lainopillinen. Tutkimustehtävän selvit-täminen edellyttää myös muiden oikeustieteen metodien käyttämistä. Tutkielmassa tarkastellaan kanteluratkaisuja empiirisesti ja lainopillisesti. Lisäksi tutkielmassa muodostetaan de lege ferenda -kannanotto, joten tutkielma sisältää myös oikeuspoliittisen tiedonintressin. Aineistona tutkielmassa käytetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, oikeustieteellistä kirjallisuutta, viranomaislähteitä, eduskunnan oikeusasiamiehen ja muiden laillisuusvalvojien kanteluratkaisuja, kotimaista oikeuskäytäntöä ja joitakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja.
Yhdenmukaisen hyvitysjärjestelmän luomista voidaan perustella erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteella, oikeusturvan yhdenvertaisuudella ja hallinnon asiakkaiden tasapuolisella kohtelulla, tosiasiallisen hallinto-toiminnan heikommin kehittyneillä oikeusturvakeinoilla, puutteellisella ja epäyhtenäisellä vahingonkorvausjärjestelmällä sekä Suomea koskevilla ihmisoikeusvelvoitteilla. Yhdenvertaisen hyvitysjärjestelmän luominen edellyttäisi riittävän väljää lainsäädäntöä, ylimpien laillisuusvalvojien sekä erityisten valvontaviranomaisten erityisen laillisuus-valvonnallisen aseman huomioimista ja mahdollisesti valtion keskitetyn korvausjärjestelmän kaltaista ratkaisua myös kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan. Tarkoituksenmukaisin ratkaisuvaihtoehto hyvitysjärjestelmän yhdenmukaistamiselle olisi lisätä hyvittämistä koskeva säännös hallintolain kantelua koskevien säännösten yhteyteen sekä oikeusasiamieslakiin (197/2002).
Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämisestä ei ole olemassa lainsäädäntöä. Eduskunnan oikeusasiamiehen instituutiossa hyvitysesitykset ovat muotoutuneet ratkaisukäytännön myötä. Kannellessaan oikeusasiamiehelle yksilöllä on mahdollisuus saada oikeusasiamiehen hyvitysesityksen myötä jopa rahallista hyvitystä perus- ja ihmisoikeuslouk-kauksesta. Muille kuin ylimmille laillisuusvalvojille tehtävissä kanteluissa tällainen lopputulos ei ole mahdollinen, vaan kantelun johdosta voidaan antaa vain hallinnollista ohjausta valvottavalle. Perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittämisen nykytila voi siis johtaa tilanteisiin, joissa samanlainen oikeudellinen arviointi johtaa erilaiseen lopputu-lokseen riippuen siitä, mille taholle kantelu on tehty.
Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää, mitkä ovat yhdenmukaisen perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmän oikeudelliset reunaehdot ja perustelut. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, mitä edellytyksiä yksilön oikeusturva asettaa yhdenmukaiselle perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvitysjärjestelmälle ja millaiseksi yhdenmukainen hyvitysjärjestelmä tulisi järjestää de lege ferenda. Yhdenmukaisella hyvitysjärjestelmällä tarkoitetaan tässä tutkielmassa sitä, että perus- ja ihmisoikeusloukkausten hyvittäminen olisi mahdollinen lopputulos kaikissa kanteluasioissa riippumatta siitä, mille taholle kantelu on tehty.
Tutkimustehtävän selvittämiseksi tutkielmassa tarkastellaan hallintokantelun luonnetta yksilön oikeusturvakeinona ja laillisuusvalvonnan keinona, yksilön oikeusturvaa hallinnossa sekä perus- ja ihmisoikeusloukkausten nykytilaa. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta, joten se on lainopillinen. Tutkimustehtävän selvit-täminen edellyttää myös muiden oikeustieteen metodien käyttämistä. Tutkielmassa tarkastellaan kanteluratkaisuja empiirisesti ja lainopillisesti. Lisäksi tutkielmassa muodostetaan de lege ferenda -kannanotto, joten tutkielma sisältää myös oikeuspoliittisen tiedonintressin. Aineistona tutkielmassa käytetään lainsäädäntöä ja sen esitöitä, oikeustieteellistä kirjallisuutta, viranomaislähteitä, eduskunnan oikeusasiamiehen ja muiden laillisuusvalvojien kanteluratkaisuja, kotimaista oikeuskäytäntöä ja joitakin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuja.
Yhdenmukaisen hyvitysjärjestelmän luomista voidaan perustella erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien turvaamisvelvoitteella, oikeusturvan yhdenvertaisuudella ja hallinnon asiakkaiden tasapuolisella kohtelulla, tosiasiallisen hallinto-toiminnan heikommin kehittyneillä oikeusturvakeinoilla, puutteellisella ja epäyhtenäisellä vahingonkorvausjärjestelmällä sekä Suomea koskevilla ihmisoikeusvelvoitteilla. Yhdenvertaisen hyvitysjärjestelmän luominen edellyttäisi riittävän väljää lainsäädäntöä, ylimpien laillisuusvalvojien sekä erityisten valvontaviranomaisten erityisen laillisuus-valvonnallisen aseman huomioimista ja mahdollisesti valtion keskitetyn korvausjärjestelmän kaltaista ratkaisua myös kuntien ja hyvinvointialueiden toimintaan. Tarkoituksenmukaisin ratkaisuvaihtoehto hyvitysjärjestelmän yhdenmukaistamiselle olisi lisätä hyvittämistä koskeva säännös hallintolain kantelua koskevien säännösten yhteyteen sekä oikeusasiamieslakiin (197/2002).