Spontaania vuorovaikutusta kohti: Systemaattinen kirjallisuuskatsaus alakoulun opettajan tavoista tukea autismikirjon oppilaan vuorovaikutusta

Abstract

Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavoin alakoulun opettaja voi tukea autismikirjon oppilaan vuorovaikutusta sekä opettajan että toisten oppilaiden kanssa. Autismin kirjo on laaja ja autismikirjon oppilaat pyritäänkin inkluusion mukaisesti sijoittaa alakoulussa yleisopetukseen tavalliseen luokkaan. Autismikirjon piirteisiin kuuluu erityisesti vaikeudet sosiaalisissa tilanteissa ja kommunikaatiossa. Yleisopetuksessa oppilas on tekemisissä niin opettajan kuin neurotyypillisten ikäistensä oppilaiden kanssa, jolloin vuorovaikutuksen rooli osana luokkayhteisöä korostuu. Alakoulun opettaja pystyy tukemaan autismikirjon oppilaan vuorovaikutustaitojen kehittymistä, mutta tämä vaatii tietoa autismikirjosta.

Tämän tutkimuksen aineisto kerättiin syksyllä 2022 neljästä tietokannasta ja se sisältää seitsemän suomalaista tutkimusartikkelia liittyen alakoulun autismikirjon oppilaiden vuorovaikutuksen tukemiseen. Suurin osa tutkimuksista oli suoritettu erityisopetusluokissa tai autismipienryhmissä. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla, jossa aineisto koodattiin ja teemoiteltiin niin, että aineistosta muodostui viisi pääluokkaa.

Pääluokiksi aineistosta muodostui rutiinit, spontaanit ja itsenäiset vuorovaikutustilanteet, verbaalinen ja nonverbaalinen viestintä, apumateriaali sekä responsiivisuus. Nämä keinot osoittautuivat olevan vuorovaikutusta tukevia toimia, mutta ne voivat myös estää spontaanin vuorovaikutuksen syntymistä, jos opettaja ei pyri keinoilla haastamaan oppilaan vuorovaikutustaitoja. Rutiinit ja materiaalit voivat toimia pohjatukena kommunikaatiolle, mutta oppilaan mahdollisuus tilanteiden vaihtelevuuteen, itselle sopivaan kommunikaatiotapaan ja oma-aloitteisuuteen vievät vuorovaikutusta spontaanimpaan suuntaan. Autismikirjon oppilaiden kanssa työskentelemiseen ei ole valmiita ratkaisuja, ja opettajan hiljainen tieto ja keräämä kokemus auttavat opettajaa tukemaan oppilasta yksilön tarpeiden mukaisesti. Tämä tutkimus osoittaa, että autismikirjon tutkimus Suomessa on vielä hyvin suppeaa, ja olisikin tarvetta tutkia, kuinka autismikirjon oppilaan vuorovaikutuksen tukeminen yleisopetuksessa toimii. Näin oppilaat saisivat tarvitsemaansa tukea, ja alakoulun opettajat kattavampaa tietoa autismikirjon oppilaiden kanssa työskentelystä.