Veronpalautusten ja muiden verohelpotusmaksujen vaikutukset kotitalouksien käyttäytymiseen

Abstract

Tämän kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on selvittää, miten paljon veronpalautukset ja verohelpotusmaksut, kuten verohyvitykset, vaikuttavat kotitalouksien kulutuskäyttäytymiseen. Tutkielmassa keskitytään myös selvittämään, kuinka suuren osan kotitaloudet kuluttavat saamastaan lisätulosta, eli mikä on veronpalautusten tai verohyvitysten rajakulutusalttius.

Tutkimustuloksissa havaitaan todisteita perinteisiä kulutuksen teorioita vastaan. Teoriat ennustavat, että kotitalouksien pitäisi tasoittaa kulutustaan eri ajankohtien välillä. Kotitalouksien kulutuksen ei pitäisi myöskään nousta maksujen vastaanottamishetkellä. Kulutuksen pitäisi myös nousta hieman jo etukäteen, kun maksuista ilmoitetaan. Empiiristen tutkimuksien mukaan näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu. Kotitalouksien kulutus nousee monien tutkimuksien mukaan tilastollisesti merkitsevästi maksujen vastaanottamishetkellä. Kulutuksen ei havaita nousevan silloin, kun maksuista ilmoitetaan.

Monissa tutkimuksissa otetaan esille, että suuri osa teorioiden vastaisesta käyttäytymisestä johtuu likviditeettirajoitteisista kotitalouksista. Uudemmissa tutkimuksissa puhutaan myös kädestä-suuhun -kotitalouksista. Näillä kotitalouksilla on esteitä lainata rahaa, eivätkä he omista ylimääräistä likvidiä omaisuutta, joten kulutuksen tasoittaminen eri ajankohtien välillä on hankalaa. Tuloksien perusteella lasketut rajakulutusalttiudet vaihtelevat tutkimuksien välillä. Pääasiassa havaitaan, että matalatuloisilla kotitalouksilla ja varakkailla kädestä-suuhun -kotitalouksilla on suurimmat rajakulutusalttiudet tilapäisistä tai transitorisista tuloista.

Tutkimuksia tästä aihepiiristä voidaan käyttää apuna esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa, sillä erilaisia verohelpotusmaksuja on käytetty muun muassa elvyttämään heikkoa taloustilannetta. Tutkimustulokset näyttävät, kuinka paljon ne ovat onnistuneet stimuloimaan kotitalouksien kulutuskäyttäytymistä.