Ydinperheen ensisijaisuudesta perheiden monimuotoisuuteen : Eduskunnan täysistunnon äitiyslakikeskustelussa muodostuvat perhekäsitykset ja äitiyslakiin liittyvien näkemyksien perustelut

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia perhekäsityksiä äitiyslaista käydyssä keskustelussa muodostuu ja miten perhekäsityksen pohjalta perustellaan omaa näkemystä äitiyslaista. Tutkimusongelmaa lähestytään kriittisen perhetutkimuksen näkökulmasta sekä taustoittamalla sateenkaariperheiden asemaa, oikeuksia, hyvinvointia ja kokemuksia lainsäädännön ja aiemman tutkimuksen valossa.

Tutkimuksen aineistona on kolme äitiyslakialoitetta koskevaa eduskunnan täysistuntopöytäkirjaa vuosilta 2016–2018. Äitiyslaissa ehdotettiin säädettäväksi, että synnyttävän äidin naispuolinen kumppani voi tunnustaa äitiyden jo ennen lapsen syntymää silloin, kun lapsi saadaan yhteisesti hedelmöityshoitojen avulla. Äitiyslaista käyty keskustelu valottaa perhekäsityksien lisäksi myös sateenkaariperheistä käytävää yhteiskunnallista keskustelua.

Tutkimuksen metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi eli todellisuuden nähdään rakentuvan sosiaalisessa ja kielellisessä vuorovaikutuksessa. Analyysimenetelmänä on konstruktionistiseen näkökulmaan tukeutuva diskurssianalyysi, jonka kautta tarkastellaan niitä kielellisiä prosesseja, jotka täysistunnoissa rakentavat sosiaalista todellisuutta.

Aineistosta muodostuu kaksi perhekäsityksiä kuvaavaa päädiskurssia. Ensimmäinen on ydinperheen ensisijaisuus, johon liittyy puhe äidin ja isän muodostamasta avioliitosta sekä vanhemman ja lapsen välisen biologisen siteen merkityksestä. Toinen hallitseva diskurssi on perheiden monimuotoisuus, joka rakentuu monimuotoisten perheiden tunnistamista ja hyväksymistä kuvaavasta puheesta sekä vanhemmuuden määrittymisestä sitoutumisen, tunnesiteen ja huolenpidon kautta. Kansanedustajien perustelut äitiyslakiin liittyvistä näkemyksistä pohjautuvat näihin perhekäsityksiä kuvaaviin päädiskursseihin. Molempien perhekäsityksien pohjalta perusteluissa vedotaan erityisesti lainsäädännön yhdenvertaisuuteen, lapsen hyvinvointiin sekä perus- ja ihmisoikeuksien ja lapsen edun periaatteisiin. Perustelut ovat kuitenkin sisällöltään erilaisia, sillä ydinperhekäsityksen pohjalta äitiyslaki nähdään uhkana lapsen edulle, oikeuksille ja hyvinvoinnille, kun taas monimuotoisen perhekäsityksen pohjalta äitiyslaki nähdään mahdollisuutena edistää näitä asioita.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että erilaisten perhemuotojen oikeutuksesta käydään edelleen uhan ja mahdollisuuksien välistä neuvottelua. Tulokset kuvaavat aikansa kulttuurista ja poliittista ilmapiiriä, sekä heijastavat myös laajemmin vallitsevia perhekäsityksiä. Perhe koskettaa ainakin jossain vaiheessa elämää lähes kaikkia, ja on siten olennainen osa myös sosiaalityötä. Tulokset osoittavat, kuinka perus- ja ihmisoikeuksia voidaan tulkita ja painottaa eri tavoin. Havainto on sosiaalityön kannalta merkittävä, koska nämä sitoumukset ovat osa sosiaalityön perusperiaatteita.