Erovanhemmuus erovanhempien kertomana
Moilanen, Sini (2023)
Moilanen, Sini
2023
Sosiaalityön maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Work, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304244264
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304244264
Tiivistelmä
Tämän laadullisen pro gradu -tutkielman aiheena on tarkastella erovanhemmuutta erovanhempien kokemusten kautta. Tutkielman käsitteellinen viitekehys muodostuu erovanhemmuuden käsittelystä siihen liitettävissä suhteissa. Aiemman tutkimuksen perusteella erovanhemmuutta tarkastellaan suhteessa yhteiskuntaan, suhteessa vanhemmuuteen, suhteessa lapseen sekä suhteessa toiseen erovanhempaan. Näistä suhteista keskeiseksi nousee erovanhempien välinen suhde, joka ymmärretään tyypillisesti erovanhemmuussuhteen laatuna lapsen hyvinvoinnin näkökulmasta aiemmassa tutkimuksessa. Erovanhemmuussuhde määrittyy ihanteellisena, riittävän toimivana tai toimimattomana erovanhemmuussuhteena.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää erovanhemmuuden tekijöitä sekä näiden tekijöiden saamia merkityksiä erovanhemmuudessa erovanhempien kokemusten kautta. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta kahdeksasta valtakunnalliseen kirjoituskilpailuun vuosina 2011–2012 lähetetystä tekstistä. Kirjoituskilpailun aiheena oli eron jälkeinen vanhemmuus, ja sen ovat tuottaneet Hyvä erovanhemmuus ry. ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kirjoituksista kolme oli isien ja viisi äitien kirjoittamia. Kirjoitushetkellä kirjoittajien lapset olivat pääosin vielä alaikäisiä, ja kirjoittajilla oli kertynyt kokemusta erovanhemmuudesta vähintään yksi vuosi. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysi on toteutettu teemoittelun ja luokittelun menetelmin. Näkökulma tutkielmassa on kokemuksellinen, ja tavoitteena analyysissä on tavoittaa mahdollisimman tarkasti vanhempien kertomuksissa heidän subjektiivisia kokemuksiaan ja niiden merkityksiä.
Aineiston analyysin perusteella tuloksena muodostui neljä teemaa, jotka kuvasivat erovanhemmuuden tekijöitä erovanhemmuuskirjoituksissa. Nämä tekijät olivat 1) eron tausta, 2) erovanhemmuus elämänmuutoksena, 3) yhteistyö ja vuorovaikutus lapsen toisen vanhemman kanssa sekä 4) suhde lapseen eron jälkeen. Eron tausta rakentuu parisuhteen päättymisen syistä ja eron aikaisista tapahtumista. Eron taustan saamat merkitykset kuvaavat sitä perustaa, jolle erovanhemmuus rakentuu, ilmentäen nykyisen erovanhemmuuden haastavia ja sitä peilaavia lähtökohtia. Erovanhemmuus elämänmuutoksena kuvastaa sekä erovanhemmuuteen liitettyjä positiivisia muutoksia että haasteita, sekä sopeutumiseen liittyviä tekijöitä. Elämänmuutos-tekijän merkitykset ilmenevät sekä myönteisinä että kielteisinä kokemuksina erovanhemman vanhemmuudessa ja vanhemmuuden mahdollisuuksissa. Yhteistyö ja vuorovaikutus lapsen toisen vanhemman kanssa ilmenee sekä haasteina yhteistyössä ja toisaalta pyrkimyksenä hyvään yhteistyöhön. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen saamat merkitykset paikantuivat erovanhemman oman toiminnan ja ratkaisujen perustelujen kirkastamisena sekä toisaalta ulkopuolisuuden ja epäoikeidenmukaisen kohtelun kokemuksina. Suhde lapsen kanssa eron jälkeen muodostuu vuorovaikutuksesta ja arjesta lapsen kanssa sekä lapsen hyvinvoinnin tarkastelusta ja tukemisesta erovanhemmuudessa. Suhde lapseen -tekijän saamat merkitykset liittyvät muutoksiin ja niiden kautta paikallistuviin mahdollisuuksiin sekä mahdollisuuksien kaventumiseen vanhemmuudessa. Lisäksi merkitykset ilmenevät vanhemmuuden toimintaa ohjaavina lapsen edun ensisijaisuutta painottavina arvopohdintoina ja -valintoina.
Tutkielman mukaan erovanhemmuus on monimuotoista. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että erovanhemmuus on monella tavalla vaikeaa mutta myös helpottavaa erovanhemmalle. Erovanhemmuudessa keskeisimmät suhteet ovat erovanhemman suhde lapseen ja suhde lapsen toiseen vanhempaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näiden suhteiden tukeminen lapsen hyvinvointia turvaavalla tavalla näyttäytyy tutkielman perusteella myös yhteiskunnallisen auttamisen näkökulmasta oleelliselta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että eroauttamisessa on merkityksellistä kiinnittää erityistä huomiota myös erovanhemmuutta määrittäviin lähtökohtiin ja niiden työstämiseen.
Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää erovanhemmuuden tekijöitä sekä näiden tekijöiden saamia merkityksiä erovanhemmuudessa erovanhempien kokemusten kautta. Tutkimusongelmaan haettiin vastausta kahdeksasta valtakunnalliseen kirjoituskilpailuun vuosina 2011–2012 lähetetystä tekstistä. Kirjoituskilpailun aiheena oli eron jälkeinen vanhemmuus, ja sen ovat tuottaneet Hyvä erovanhemmuus ry. ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kirjoituksista kolme oli isien ja viisi äitien kirjoittamia. Kirjoitushetkellä kirjoittajien lapset olivat pääosin vielä alaikäisiä, ja kirjoittajilla oli kertynyt kokemusta erovanhemmuudesta vähintään yksi vuosi. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysi on toteutettu teemoittelun ja luokittelun menetelmin. Näkökulma tutkielmassa on kokemuksellinen, ja tavoitteena analyysissä on tavoittaa mahdollisimman tarkasti vanhempien kertomuksissa heidän subjektiivisia kokemuksiaan ja niiden merkityksiä.
Aineiston analyysin perusteella tuloksena muodostui neljä teemaa, jotka kuvasivat erovanhemmuuden tekijöitä erovanhemmuuskirjoituksissa. Nämä tekijät olivat 1) eron tausta, 2) erovanhemmuus elämänmuutoksena, 3) yhteistyö ja vuorovaikutus lapsen toisen vanhemman kanssa sekä 4) suhde lapseen eron jälkeen. Eron tausta rakentuu parisuhteen päättymisen syistä ja eron aikaisista tapahtumista. Eron taustan saamat merkitykset kuvaavat sitä perustaa, jolle erovanhemmuus rakentuu, ilmentäen nykyisen erovanhemmuuden haastavia ja sitä peilaavia lähtökohtia. Erovanhemmuus elämänmuutoksena kuvastaa sekä erovanhemmuuteen liitettyjä positiivisia muutoksia että haasteita, sekä sopeutumiseen liittyviä tekijöitä. Elämänmuutos-tekijän merkitykset ilmenevät sekä myönteisinä että kielteisinä kokemuksina erovanhemman vanhemmuudessa ja vanhemmuuden mahdollisuuksissa. Yhteistyö ja vuorovaikutus lapsen toisen vanhemman kanssa ilmenee sekä haasteina yhteistyössä ja toisaalta pyrkimyksenä hyvään yhteistyöhön. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen saamat merkitykset paikantuivat erovanhemman oman toiminnan ja ratkaisujen perustelujen kirkastamisena sekä toisaalta ulkopuolisuuden ja epäoikeidenmukaisen kohtelun kokemuksina. Suhde lapsen kanssa eron jälkeen muodostuu vuorovaikutuksesta ja arjesta lapsen kanssa sekä lapsen hyvinvoinnin tarkastelusta ja tukemisesta erovanhemmuudessa. Suhde lapseen -tekijän saamat merkitykset liittyvät muutoksiin ja niiden kautta paikallistuviin mahdollisuuksiin sekä mahdollisuuksien kaventumiseen vanhemmuudessa. Lisäksi merkitykset ilmenevät vanhemmuuden toimintaa ohjaavina lapsen edun ensisijaisuutta painottavina arvopohdintoina ja -valintoina.
Tutkielman mukaan erovanhemmuus on monimuotoista. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että erovanhemmuus on monella tavalla vaikeaa mutta myös helpottavaa erovanhemmalle. Erovanhemmuudessa keskeisimmät suhteet ovat erovanhemman suhde lapseen ja suhde lapsen toiseen vanhempaan. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että näiden suhteiden tukeminen lapsen hyvinvointia turvaavalla tavalla näyttäytyy tutkielman perusteella myös yhteiskunnallisen auttamisen näkökulmasta oleelliselta. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että eroauttamisessa on merkityksellistä kiinnittää erityistä huomiota myös erovanhemmuutta määrittäviin lähtökohtiin ja niiden työstämiseen.