Alaikäisen osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet palveluihin ja niiden kehittämiseen hyvinvointialueella

Abstract

Tässä tutkielmassa lähtökohtana toimivat muun muassa perustuslain (731/1999) 2 §:n 2 mom. kansanvallan periaate, johon sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen, sekä lapsen etu. Molempia periaatteita toteutetaan hyvinvointialueiden itsehallinnossa kuntia vastaavin tavoin. Hyvinvointialueiden asukkaiden demokraattisten oikeuksien toteutuminen muodostaa hyvinvointialueiden kansanvallan perustan. Hyvinvointialueen asukas on lähtökohtaisesti aktiivinen ja halukas osallistumaan sekä vaikuttamaan päätöksentekoon asioissa, jotka koskevat häntä itseään ja muita, sekä muihin toimiin silloin, kun yksilö kokee aidosti voivansa vaikuttaa. Alaikäiset lapset ja nuoret ovat tärkeä ryhmä, joilla on myös oikeus osallistua ja vaikuttaa alueen asukkaina sekä palveluiden käyttäjinä. Lapsen edun ajaminen onkin yksi lapsioikeuden pääperiaatteista. Lainopillisella tutkimuksella pyritään selvittämään, miten hyvinvointialuelaissa on turvattu alaikäiselle hyvinvointialueen asukkaalle kansainvälisestikin turvattu oikeus toimintaan osallistumiseksi ja vaikuttamiseksi sekä millaisia keinoja ja kohderyhmiä on tässä yhteydessä lainsäätäjä nostanut esiin. Tutkimuksessa hyödynnetään useampaa metodia tutkimuskysymykseen vastattaessa ja pohditaan lisäksi oikeuksien toteutumisen edellytyksiä käytännön tasolla.

Lainsäädännöllä määritellään ja edistetään hyvinvointialueen asukkaan ja palveluiden käyttäjien käytettävissä olevia osallistumisen sekä vaikuttamisen keinoja hyvinvointialueen moninaisilla toimialoilla. Hyvinvointialuelaissa määritellään esimerkiksi aluevaltuuston velvollisuudesta edistää palveluiden käyttäjien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Osallistumisoikeuden sisältö ja laajuus vaihtelee oikeuden käyttökohteen mukaan. Tutkimuksessa jäsennetään hyvinvointialueen asukkaan ja palvelun käyttäjän osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia päätöksenteossa yleisesti hyvinvointialueella sekä myös palveluympäristöä koskevassa päätöksenteossa, jota tulkitaan ensisijaisesti hyvinvointialuelain, sen lainvalmisteluaineiston sekä kuntalain sääntelyn avulla. Tutkimuksen kohderyhmänä ovat alaikäiset lapset ja nuoret sekä heille turvatut osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet palveluiden suunnitteluun ja kehittämiseen. Alaikäisten lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat jo oletusarvoisesti puutteelliset, sillä heiltä puuttuu yksi merkittävistä osallistumisoikeuksista alaikäisyytensä vuoksi eli äänioikeus aluevaaleissa.

Oikeusdogmaattisen tutkimusmetodin perusteella hyvinvointialueen toimintaa ohjaavat säädökset, kuten hyvinvointialuelaki sekä sisällöllisesti osittain vastaava kuntalaki ja muut säädökset, joilla säännellään osallistumisoikeuksia sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia erityisesti lapsille ja nuorille, ovat olennaisimpia lähdeaineistossa. Lisäksi kansainvälinen sääntely, kuten YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä muut normeja heikommin velvoittavat lainvalmisteluaineistot ja oikeuskirjallisuus ovat laajasti hyödynnettyjä tässä tutkimuksessa.

Lainsäädännöllä on luotu suhteellisen hyvät lähtökohdat hyvinvointialueen asukkaan ja palvelun käyttäjän osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksille. Näiden oikeuksien toteuttaminen yhdenvertaisesti vaatii siitä huolimatta myös yksilön ja hallinnonkin aktiivisuutta. Samanlaista aktiivisuutta ei voida kuitenkaan olettaa alaikäiseltä henkilöltä. Hyvinvointialuelain valmistelun yhteydessä on painotettu osallistumisoikeuksien järjestämisen tärkeyttä, mutta hyvinvointialueen itsehallinnon ja edustuksellisuuden periaatteiden korostumisen vuoksi osallistumis- sekä vaikuttamismahdollisuuksien turvaamista edistävä lainsäädäntö on hyvin väljää, pitkälti ohjaavaa sääntelyä hallinnon menettelytavoista. Käytännössä hyvinvointialueen hallinnossa, pääasiassa aluevaltuustossa, päätetään, mitkä ovat riittävät toimet osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi sekä missä määrin kaikille yhdenvertaisia osallistumis- ja vaikuttamisoikeuksia sekä suoraa kansanvaltaa ovat alueet valmiita edistämään.