Työntekijäksi, hoivaajaksi, vapaaehtoiseksi: kansalaiseksi? : Kansalaisuuden diskurssit naisten monikulttuurisessa kansalaistoiminnassa

Abstract

Kansalaisuus on paitsi yhteiskunnan juridista jäsenyyttä ja yhteiseen osallistumista, myös ideologinen käsite, jolle annetut merkitykset kertovat siitä, minkälaista kansalaisuutta yhteiskunnan jäseniltä ja sellaisiksi halajavilta toivotaan. Tässä tutkielmassa tutkitaan, millaisia merkityksiä kansalaisuudelle annetaan naisille suunnatussa, monikielisessä kansalaistoiminnassa. Tutkimuskysymys on, millaisia kansalaisuuden diskursseja aineistosta on löydettävissä ja miten ne suhteutuvat toisiinsa. Kansalaisuuden käsitteellä on pyritty kuvaamaan yhteiskunnan jäsenyyttä sekä siihen liittyviä inkluusion ja eksluusion paikkoja. Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa palkkatyön tekeminen on muodostunut keskeiseksi kansalaisena toimimisen tavaksi ja myös muuttajien kotouttamistoimenpiteissä työhön pääsy on keskeisenä tavoitteena. Palkkatyön lisäksi hoivan on nähty olevan yhteiskunnallisesti arvokasta työtä, ja sen arvoa on peräänkuulutettu naisten kansalaisuutta arvioidessa. Aktiivinen kansalaisuus on tuonut kansalaisuuteen uusia ulottuvuuksia, sen korostaessa yksilön aktiivisuutta ja määrittäessä ei-aktiivisiksi katsottuja kansalaisia hallintaa kaipaaviksi. Kotouttamisen monikulttuurinen historia on lähtöisin 1990-luvulta. Kotouttamisen toimenpiteissä huomio on kotoutujassa ja ne kohdistuvat vahvasti yksilöön. Yksilökeskeinen näkökulma hämärtää näkyvää yhteiskunnallisten rakenteiden ja sosio-kulttuuristen tekijöiden vaikutusta muuttajien yhteiskunnalliselle asemalle. Muuttajanaisen hahmoon liitetään traditionaalisia mielikuvia ja hänen oletetaan hyötyvän pohjoismaisen hyvinvointivaltion tasa-arvoisuudesta. Samaan aikaan vahvat käsitykset muuttajanaisten perinteisten sukupuoliroolien mukaisesta elämästä muovaa ja uusintaa käytäntöjä, joissa perinteistä kuvaa vahvistetaan. Tutkielman aineisto on kerätty etnografisella menetelmällä havainnoiden kansalaistoimintaa ja haastatellen kansalaisjärjestössä työskenteleviä sekä vapaaehtoispohjaiseen monikieliseen naisten opintopiiriin osallistuneita ihmisiä. Aineisto on kerätty vuosien 2017-2019 aikana. Analysoin keräämääni haastattelu- ja kenttäpäiväkirja-aineistoa diskurssianalyysin menetelmällä. Diskurssianalyysissa oletetaan, että on olemassa merkitysten maailma, joka on rinnakkainen todellisen maailman kanssa. Tässä sosiaalisesti ja pääasiassa kielellisesti jaetussa todellisuudessa neuvotellaan ja tuotetaan erilaisia merkityssysteemeitä, joita kutsutaan diskursseiksi. Jotkin näistä diskursseista nousevat hegemonisiksi, jolloin ne saavat kyseenalaistamattoman ja ensisijaisen aseman. Tämän tutkielman analyysissa tarkastellaan yksilö- ja ryhmähaastatteluaineistoa, joissa on molemmissa mukana niin muuttajataustaisia kuin valtaväestöä edustavia tutkittavia. Analyysissa hahmotellaan viisi diskurssia. Ensisijainen ja hegemoniseksi muotoutuva on palkkatyökansalaisuuden diskurssi, johon muita puheenvuoroja suhteutetaan. Toinen diskurssi on kasvattajakansalaisuus, jossa korostetaan muuttajanaisten roolia lasten kasvattajina ja hoivaajina. Kolmas diskurssi puolestaan korostaa toimeliaisuutta kansalaisuuden perusteena. Neljäs ja viides diskurssi esiintyvät rinnakkain: solidaarisen kansalaisuuden ja hallinnollisen kansalaisuuden diskurssit. Solidaarisessa kansalaisuudessa korostuu yhteistoiminta ja yhteisöllisyys, kun taas hallinnollisessa suomalaisessa hyvinvointijärjestelmässä luoviminen. Diskurssien käytössä on eroa sen mukaan kuka niitä käyttää, ja on havaittavissa, että valtaväestöä edustavilla on käytettävissään laajempi repertuaari diskursseja ja mahdollisuus osallistua laajemmin kansalaisuudesta käytyihin neuvotteluihin. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tutkimusta muuttajanaisiin kohdistuvista merkityksistä ja käsitystä aktiivisen kansalaisuuden olemassaolosta. Diskursseissa korostuu aktiivisuus, tuottavuus ja vastuun kanto. Myös kansalaisuuden tukemisen tavat kotouttamisen käytännöissä ohjautuvat näiden merkitysten mukaisesti. Tulevaisuudessa on tärkeää varmistaa muuttajanaisten mukana olo kansalaisuuteensa liittyvissä neuvotteluissa ja sosiaalipalvelujen suunnittelussa kehittämällä sekä työllisyys- että koulutuspolitiikkaa että yhteiskehittämisen monikielisiä menetelmiä.