Sarjakuva osallisuuden ja saavutettavuuden tukena: Lastensuojelun työntekijöiden näkemyksiä sarjakuva-asiakirjasta

Abstract

Tutkielma tarkastelee osallisuuden ja saavutettavuuden kysymyksiä lastensuojelun kontekstissa sarjakuva-asiakirjaa hyödyntäen. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitä lastensuojelun työntekijät ajattelevat sarjakuva-asiakirjasta ja sen vaikutuksista asiakkaan osallisuuteen ja tiedon saavutettavuuteen. Lisäksi tutkimuksessa luodaan käsikirjoitus lapselle suunnatusta sarjakuvasta kiireellisen sijoittamisen tilanteesta, jonka tarkoituksena on tukea lapsen osallisuutta ja turvallisuuden tunnetta kriisitilanteessa. Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu lapsen osallisuuteen lastensuojelussa sekä sosiaalihuollon asiakirjojen saavutettavuuteen lainsäädännönkin määritteleminä velvollisuuksina. Lisäksi tutkielmassa esitellään sarjakuva-asiakirjojen ideaa ja muissa yhteyksissä, kuten kriisiviestinnässä, käytettyjä sarjakuvia.

Tutkimuksen aineisto koostuu kahdesta fokusryhmähaastattelusta, jotka toteutettiin lastensuojelun yksikössä, jossa työskentelee sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä sekä perheterapeutti. Ensimmäinen fokusryhmähaastattelu oli laajempi ja koostui seitsemästä lastensuojelun työntekijästä. Ensimmäisessä fokusryhmähaastattelussa työntekijöitä haastateltiin Valvotun tapaamisen säännöt -sarjakuva-asiakirjan pohjalta. Toinen fokusryhmähaastattelu (ideariihi) oli pienempi ja keskittyi ideoimaan kiireellisesti sijoitetulle lapselle suunnattua sarjakuvaa. Ideariiheen osallistui kaksi lastensuojelun työntekijää. Kumpikin aineistonkeruutilaisuus äänitettiin ja litteroitiin. Käytin tutkimukseni aineistona litterointeja, jotka analysoin erillisinä kokonaisuuksina teemoittelua hyödyntäen.

Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että lastensuojelun työntekijät näkevät sarjakuva-asiakirjan asiakkaan osallisuutta tukevana ja tiedon saavutettavuutta lisäävänä keinona. Työntekijät ajattelevat sarjakuva-asiakirjan olevan hyvä keino kertoa järjestettävästä sosiaalipalvelusta, jolloin asiakas ymmärtää mistä palvelussa on kyse ja mihin hän on sitoutumassa. Sarjakuva-asiakirja nähdään myös lastensuojelun työntekijän työtä tukevana välineenä.

Tutkimuksessa selviää myös, että sarjakuva-asiakirjan käyttämiseen voi liittyä haasteita. Sarjakuvaa käyttäessä joudutaan kuvaamaan esimerkiksi hahmoja konkreettisin tavoin, jolloin niiden neutraalina pitäminen voi olla vaikeaa. Hahmojen sukupuoleen tai tekoihin liittyy valintoja, jotka voivat vaikuttaa lukijan tulkintaan sarjakuvasta.

Tutkimus osoittaa, että lastensuojelun työntekijät reflektoivat laajasti lapsen näkökulmaa sarjakuvan käsikirjoitusta luodessaan. Lapsen näkökulma näkyy sarjakuvan käsikirjoitukseen sisältyneissä valinnoissa, joiden työntekijät ajattelivat olevan lapselle sopivia sekä hänen osallisuuttaan ja turvallisuuden tunnettaan lisääviä. Työntekijät haluavat korostaa sarjakuvassa, että aikuisen vastuu on pitää lapsi turvassa ja huolehtia lapsen hyvinvoinnista. Tämän tunteen ajatellaan välittyvän myös sarjakuvaa lukevalle lapselle.

Tutkimus ideoi useita jatkotutkimusaiheita. Hyödyllisinä jatkotutkimusaiheina voidaan pitää kiireellisen sijoittamisen sarjakuvan kehittämistä edelleen sekä muista mahdollisista sosiaalihuollon tilanteista tehtävien sarjakuvien luomista.