Moniulotteiset verkostot ekologisen kestävyyden edistäjinä kaupungeissa

Abstract

Ekologinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen kolmesta osa-alueesta. Sen tavoitteena on ihmisen taloudellisen ja aineellisen toiminnan sopeuttaminen luonnon kantokykyyn. Suomen tavoite on olla ekologisesti kestävä vuoteen 2035 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kunnilla ja kaupungeilla on keskeinen rooli. Uuden julkisen hallinnan myötä on kehitetty uusia tapoja järjestää julkishallinnon toimintaa. Yhtenä keskeisenä ajatuksena on siirtyminen hierarkioista verkostoihin, joissa on mahdollista ratkaista aiempaa tehokkaammin vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, miten verkostohallinnan keinoja ja etenkin hallintaverkostoja hyödynnetään ekologisen kestävyyden edistämiseksi kaupungeissa.

Tämä tutkimus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Aineistoa on kerätty teemahaastatteluiden avulla haastattelemalla neljän eri kaupungin valittuja ympäristöasiantuntijoita. Valitut tutkimuskaupungit Lahti, Jyväskylä, Kuopio ja Pori ovat jollain tapaa ympäristöasioissa edelläkävijöitä. Näiden kaupunkien strategioihin on kirjattu uusia toimintatapoja kestävyystavoitteiden edistämiseksi. Kerätty aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti, jolloin aineistosta on muodostunut oma teoreettinen kokonaisuus, joka jäsentää ekologisen kestävyyden tavoittelua kaupungeissa.

Keskeiset tutkimustulokset liittyvät siihen, miksi ja miten ekologista kestävyyttä tavoitellaan. Merkittävimpänä tekijänä ekologisen kestävyyden tavoittelun taustalla on ajattelutavan muutos, joka on muuttanut ajattelua aiempaa kestävämmäksi. Kaupungeissa ajatellaan, että kaikki toiminta on mahdollista, ja lähes velvoitettua järjestää ekologisesti kestävällä tavalla. Ajattelutavan muutoksen takia kaupungeissa hyödynnetään uusia, aiempaa vuorovaikutteisempia toimintatapoja. Ekologista kestävyyttä tavoitellaan yhteistyötä, kumppanuuksia ja moniulotteisia verkostoja hyödyntäen perinteisten hierarkioiden sijasta. Näiden avulla kaupungeissa on kehitetty tehokkaita ekologisesti kestäviä ratkaisuja.

Tutkimustulosten tulkinnan perusteella verkostoja hyödynnetään kaupungeissa ekologisen kestävyyden edistämiseksi tehokkaasti. Ne eivät kuitenkaan yksinään ole keino ongelmien ratkaisemiseksi, vaan niiden lisäksi hyödynnetään muita aiempaa vuorovaikutteisempia keinoja. Pohjimmiltaan toiminta lähtee ajattelutavan muutoksesta, joka on kaupungeissa monen asian summana muuttunut aiempaa kestävämmäksi. Verkostohallinta nähdään myös ekologisen kestävyyden osalta mahdollisuutena ja siitä on jo nyt nähty olevan hyötyä. Tutkimustulokset tarjoavat kaupungeille arvokasta tietoa verkostojen tehokkuudesta ja ekologisen kestävyyden edistämisen tärkeydestä. Lisäksi ne avartavat näkökulmaa siitä, kuinka tulevaisuudessa asetettuja tavoitteita ekologisen kestävyyden osalta olisi mahdollista saavuttaa verkostoja hyödyntämällä.