Too Much to Handle : Architectural conservation in the widening scope of heritage

Abstract

Rakennussuojelu ja restaurointi ovat käytännön toimia, joilla pyritään säilyttämään, suojelemaan ja ylläpitämään kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia ja rakennettuja ympäristöjä. Kohteen merkityksellisyyden virallinen toteaminen on usein edellytys suojelulle ja restauroinnille. Käsitys rakennusperinnöstä laajenee jatkuvasti sisällyttäen yhä enemmän rakennuksia ja rakennustyyppejä rakennussuojelun ja restauroinnin piiriin. Rakennusperintökäsityksen ja kohdejoukon laajeneminen synnyttää tarpeen tarkastella uudelleen rakennussuojelun käsitteitä, lähtökohtia ja käytännön toimia, samalla kun suojelu omaksuu uusia näkökulmia ja merkityssisältöjä, kuten kestävän kehityksen. Näkökulman laajeneminen haastaa perinteiset suojelun ja restauroinnin käytännöt, kun yhä suurempi ja moninaisempi joukko rakennuksia liitetään rakennusperinnön kenttään. Kohdejoukon laajentuessa, myös laajeneva joukko ihmisiä, niin ammattilaisia kuin ei-ammattilaisiakin osallistuu rakennusperinnön hoitoon. Laajenevan rakennusperintökäsityksen seurausten lisäksi tutkimus pohtii myös rakennusperinnöstä käytävän keskustelun merkitystä: käyttämämme ilmaukset ilmentävät asenteitamme ja vaikuttavat rakennetun ympäristön säilyttämiseen, ylläpitoon ja korjaamiseen.

Tämä artikkeliväitöskirjan keskeinen tutkimuskysymykseni on, parantaako laajeneva käsitys rakennetun ympäristön laatua, merkityksellisyyttä ja kestävyyttä. Väitöskirjan neljä artikkelia tarkastelevat rakennussuojelun ydinkysymyksiä tapaustutkimusten ja useilta eri tieteen aloilta kootun tutkimuskirjallisuuden avulla. Rakennussuojelu ja niiden ylläpito nojaavat pitkälti niiden tunnistettuihin arvoihin ja merkityksiin, joten väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia keskittyvätkin tarkastelemaan prosesseja, joiden kautta tällaiset arvot tyypillisesti määrittyvät. Samalla artikkelit vastaavat toiseen väitöskirjan keskeisistä alakysymyksistä: <i>miten ja miksi rakennusperintökäsitys laajenee</i>. Artikkelit tarkastelevat rakennusperintöä ja sen näkökulmien laajenemista tarkastelemalla Pohjoismaisen puukaupungin kanonisoitumista (artikkeli 1) ja Tampereen pohjoisen ratapiha-alueen rakennusten muuttumista rakennusperinnöksi alueen kaavoitusprosessin yhteydessä (artikkeli 2). Väitöskirjan toinen alakysymys, <i>miten rakennussuojelu ja restaurointi tulisi määritellä uudelleen suhteessa laajenevaan rakennusperintökäsitykseen</i>, pohtii laajenevan rakennusperintökäsityksen seurauksia ja sitä, miten rakennussuojelun toimenpiteet voisivat kehittyä uusien haasteiden edessä. Näitä kysymyksiä tarkastellaan artikkeleissa 3 ja 4, jotka pohtivat spolian (artikkeli 3) ja latoarkkitehtuurin (artikkeli 4) havainnollistamia mahdollisuuksia nykypäivän arkkitehtuurille ja rakennussuojelulle. Kaikkien neljän artikkelin päätulosten perusteella olen muotoillut väitöskirjani pääväitteen: <i>on ympäristön ja kulttuurioerinnön kannalta tärkeää sitoa rakennussuojelun ja restauroinnin kysymykset muihin olemassa olevaa rakennuskantaa käsitteleviin keskusteluihin</i>.

Väitöskirjani yhdistää 3 tutkimusmenetelmää: 1) tapaustutkimusta, 2) käsiteanalyysia ja vertailevaa teoriatutkimusta. Teoriavertailun ja käsiteanalyysin avulla liitän toisiinsa näkökulmia kolmelta eri tieteen alalta, rakennussuojelusta, kulttuuriperinnön tutkimuksesta ja korjaustutkimuksesta (repair studies). Näkökulmien ja tieteenalojen yhdistäminen mahdollisti uusien näkökulmien ja käsitteiden luomisen kulttuurisesti ja ekologisesti kestävälle rakennusperinnön hoidolle. Väitöskirjan yhteenvetoanalyysi perustuu tapaustutkimusten vertailuun, jonka avulla on pyritty täsmentämään ilmiöitä ja käsitteitä sekä niiden välisiä suhteita.

Architectural conservation is an attempt to preserve, conserve, and protect buildings, objects, and environments of historical or cultural significance. An official status as a <i>significant</i> heritage building is usually a precondition for such preservation. Continuous expansion of the definition of built heritage gathers more and more buildings and environments under the scope of heritage preservation and architectural conservation. This expansion generates an urgent need to reconsider the concepts, premises, and practices of architectural conservation, while the heritage preservation adopts new perspectives and frames of reference, such as sustainability, to define and support it. The widening scope challenges conventional architectural conservation as more and more versatile buildings are included in the category of heritage buildings. Consequently, more and more people – heritage professionals and non-professionals – become involved with heritage buildings. While aiming at understanding the consequences of the contemporary perception of built heritage, the dissertation elaborates on the significance of heritage discourse. It is not indifferent how we talk about our built environment: the concepts we use to describe it affect our attitudes and, furthermore, the built environment’s preservation, maintenance, and repair.

This article-based dissertation focuses on the challenges and potentials of the widening scope of heritage. The main research question is <i>whether the widening scope of heritage improves the quality, significance, and sustainability of the built environment</i>. The four articles attempt to reconsider some fundamental presumptions of architectural conservation through case studies and research literature from several fields of study. Since the preservation and maintenance of buildings depends on the shared recognition of their value, the first two articles explore the processes through which such values are typically acknowledged and shared, and answer to the first sub- question of this dissertation: <i>how and why the scope of heritage widens</i>. The articles explore the concept of built heritage, and the reasons for its ongoing expansion through focusing on the canonisation process of the Nordic Wooden Town (article 1), and the heritagization processes of former railyard buildings at the Northern railyard in Tampere, Finland (article 2). The second sub-question, <i>how to redefine architectural conservation in the widening scope of heritage</i>, focuses on the implications of the widening scope of heritage, and on how the perception of architectural conservation could evolve. These questions are studied in the articles 3 and 4, which elaborate on the potential of spolia (article 3) and <i>barn architecture</i> (article 4) for contemporary architecture and architectural conservation. Based on all the four articles and their main results, I have formulated the main argument of this thesis: <i>it is environmentally and culturally essential to link the theory of architectural conservation with discourses on the management of the existing building stock</i>.

The thesis combines three lines of research approach: 1) case analysis, 2) concept analysis, and 3) theory comparison. Theory comparisons and concept analysis are used to cross-connect theories from different fields, architectural conservation, heritage studies, and repair studies. Theory comparison accompanied with concept analysis enables the formulation of a vocabulary of its own for the culturally and environmentally oriented management of built heritage. The conclusive analysis of this thesis is conducted with the cross-case analysis method, which aims at the clarification of concepts, their characteristics, and relations to other concepts and phenomena.