Tilapäistä suojelua saavan oikeusasema Suomessa: Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Abstract

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 on johtanut niin kutsuttuun Ukrainan kriisiin, jonka myötä moni ukrainalainen on joutunut pakenemaan kotimaastaan ja etsimään turvaa muista maista. Myös Suomeen on saapunut kriisin johdosta useita tuhansia sotaa pakenevia ukrainalaisia. Kriisin seurauksena Euroopan unioni on ottanut ensimmäistä kertaa käyttöön säätämänsä tilapäisen suojelun direktiivin (2001/55/EY), jonka tarkoitus on toimia ikään kuin hätämekanismina tilanteessa, jossa EU:n jäsenmaihin saapuu kerralla suuri määrä turvaa tarvitsevia ihmisiä. Tilapäisen suojelun kautta apua tarvitseville ihmisille on mahdollista myöntää kollektiivisesti tilapäisiä oleskelulupia perinteistä turvapaikanhakuprosessia nopeammassa ja kevyemmässä menettelyssä. Tilapäinen suojelu on luonteeltaan lyhytaikaista ja sen perusteella myönnetään oleskelulupa lähtökohtaisesti vain vuodeksi kerrallaan.

Tässä lainopillisessa tutkimuksessa pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan tilapäistä suojelua koskevaa sääntelyä sekä tutkimaan, minkälainen oikeusasema tilapäistä suojelua saavalla on Suomessa. Tarkemmin selvitetään, minkälaisia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, eli TSS-oikeuksia, tilapäistä suojelua saavalla on. Kansallisesti tilapäistä suojelua sekä suojelua saavan oikeusasemaa koskeva sääntely on pääasiassa löydettävissä ulkomaalaislaista (301/2004) sekä laista kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (746/2011). Nämä muodostavat keskeisen osan tutkimuksen lähdeaineistoa ja lisäksi apuna hyödynnetään muuta aineistoa. Tilapäistä suojelua saavan TSS-oikeudet turvataan pääasiassa vastaanottopalvelujen kautta, eli suojelua saavalle turvataan muun muassa majoitus, välttämätön toimeentulo sekä sosiaali- ja terveyspalvelut. Sivistyksellisten oikeuksien osalta keskeisin yksilön perusoikeus on oikeus maksuttomaan perusopetukseen ja myös tämä oikeus pyritään Suomessa turvaamaan tilapäistä suojelua saaville lapsille. Tilapäistä suojelua saavalla on oikeus työskennellä Suomessa heti tilapäisen suojelun hakemuksen rekisteröinnistä ja tämä ilmentää suojelua saavan taloudellisia perusoikeuksia.

Tutkimuksen keskeisimmät tulokset koskevat tilapäistä suojelua saavan oikeusaseman muutosta. Suojelua saavan oikeusasema voi muuttua maassa oleskelun aikana esimerkiksi, jos tämä tekee töitä tai hakee Suomesta kotikuntaa. Kotikunnan saamisen myötä suojelua saava siirtyy kunnan asukkaaksi ja tätä kautta pois vastaanottokeskuksista. Esimerkkinä kotikunnan vaikutuksista tilapäistä suojelua saavan TSS-oikeuksiin voidaan mainita se, että suojelua saavan oikeus sosiaalipalveluihin laajenee tämän siirtyessä hyvinvointialueiden palveluiden piiriin. Sivistyksellisten oikeuksien näkökulmasta kotikunnan merkittävin seuraus on oppivelvollisuuden laajentuminen tilapäistä suojelua saaviin lapsiin. Lisäksi kotikunnan saaminen liittyy laajempaan maassa asumisen vakinaisuuden arviointiin, joka liittyy oikeuteen saada Kelan asumisperusteisia sosiaalietuuksia. Tilapäistä suojelua saavalle voi muodostua oikeus Kelan asumisperusteiseen sosiaaliturvaan, jos Kela katsoo henkilön esimerkiksi työnteon tai kotikunnan myötä asuvan vakinaisesti maassa.

Tilapäistä suojelua koskeva sääntely on melko uutta ja suojelua annetaan käytännössä nyt ensimmäistä kertaa. Käytännön soveltaminen on tuonut esiin joitakin lainsäädännöllisiä puutteita, joita on myös pyritty korjaamaan. Lainsäädäntöä on muutettu esimerkiksi työnteko-oikeuden sekä kuntiin siirtymisen osalta. Tutkimuksen lopuksi pohditaan vielä lainsäädännöstä mahdollisesti edelleen löytyviä puutteita. Esimerkiksi tilapäisen suojelun tilapäisyys ja lyhytaikaisuus tuntuvat olevan ristiriidassa asumisen vakinaisuuden arvioinnin kanssa ja tätä tulisi mahdollisesti täsmentää kansalliseen sääntelyyn. Tilapäisyyden ja vakinaisuuden välinen problematiikka muodostaisi myös mielenkiintoisen jatkotutkimusaiheen.