Henri Bergsonin intuition rooli kriittisessä yhteiskuntateoriassa: Sovittujen ongelmien tiedostaminen keskiössä

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin Henri Bergsonin filosofiaa, erityisesti hänen käsityksiään intuition tieteellisestä roolista. Bergsonin filosofiaa sovelletaan kriittiseen yhteiskuntateoriaan: Tutkielmassa esitän, että Bergsonin filosofia tarjoaa erinomaisen tavan asettaa eksakteja ongelmia metafysiikassa ja kriittisessä yhteiskuntateoriassa ja on myös yhteiskunnallisen analyysin oivallinen apuväline. Kriittisen yhteiskuntateorian näkökulma Bergsonin filosofiaa ajatellen on lähestymistapana ja tutkimusotteena paitsi uusi, myös ainutlaatuinen. Keskeinen väittämäni on, että yleisen ongelmanasettelun tärkeys ja sen tarkkuus ovat kriittisen yhteiskuntateorian keskeisiä tehtäviä. Lisäksi osoitan, että vapaa tahto toimii emansipoivassa roolissa uusien ja parempien tulevaisuuden visioiden luomisessa. Pyrin selvittämään Bergsonin filosofian ja yhteiskuntakriittisen perinteen yhtäläisyyksiä ja havainnoimaan näitä mahdollisia yhteisiä tekijöitä esimerkkinä Seyla Benhabibin erottamien kahden yhteiskuntakriittisen intressin, diagnostisen ja utopistisen intressin, kautta. Tutkimuksessani puolustan näkemystä, jonka mukaan Bergsonin filosofiassa on sekä diagnostinen että utopistinen intressi. Deleuzen Bergson-tulkinta esitellään esimerkkinä kriittisen yhteiskuntateorian näkökulmasta, joka korostaa emansipoivaa ja ongelmia asettavaa (eli diagnostista) roolia. Lisäksi argumentoin, että Bergsonin filosofiaa voi käyttää työkaluna erilaisten yhteiskunnallisten ongelmien arvioinnissa. Tämä näkökulma korostaa Bergsonin filosofian monipuolisuutta ja sen potentiaalia yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tutkielmassa esitetään uusi ”sovittujen ongelmien” -käsite, jonka havaitseminen itsessään edellyttää jo emansipatorista eli kriittistä näkökulmaa yhteiskunnalliseen tilaan. Emansipatorinen intressi keskittyy valtasuhteiden analysoimiseen ja siksi tällainen tutkimusote on aina kriittinen. Bergsonia voisikin luonnehtia yhdeksi filosofian toisinajattelijaksi, kuten Markku Koivusalo on luonnehtinut Michel Foucault’a. Tutkielmassani korostuu dynaamisen yhteiskunnallisen elämän rooli, jossa asioita ei pidetä staattisina ja valmiiksi annettuina. Tutkielmassani saan selville, että Bergsonin lähestymistapa on kriittinen kriittisen yhteiskuntateorian hengessä. Molemmat intressit tai roolit ovat osittain limittäisiä ja edellyttävätkin toinen toisiaan; vain yksilö, joka on tietoinen yhteiskunnallisista valtasuhteista, voi ymmärtää yhteiskunnallisia ongelmia ja pyrkiä selittämään, miten oikeudenmukainen yhteiskunta voisi toteutua. Bergsonin avoimen yhteiskunnan ideaali on luonteeltaan emansipatorinen. Tutkielmassa selviää myös, että Bergsonin filosofia, joka hyödyntää intuition roolia metafysiikassa ja yhteiskunnallisten ilmiöiden analysoinnissa, auttaa tunnistamaan todellisia yhteiskunnallisia ongelmia, arvioimaan ihmisoikeuskysymyksiä ja yhteiskunnan oikeudenmukaisuuden tilaa sekä kyseenalaistamaan tarpeen mukaan vallitsevia diskursseja. Emansipoivan roolin käytännön merkitys kriittisessä yhteiskuntateoriassa ja Bergsonin metafysiikassa näkyvät havainnollisesti esimerkiksi lain ja oikeudenmukaisuuden erottamisessa toisistaan: Koska lakien laatiminen on ennen kaikkea politiikkaa, ne eivät automaattisesti heijasta oikeudenmukaisuutta ja korkeinta mahdollista eettisyyttä. Oikeudenmukaisuuden toteutuminen on myös ennen kaikkea käytännössä toteutettava, eli dynaaminen tapatumien kulku itsessään. Nämä ajatukset yhdistävät sekä kriittistä yhteiskuntateoriaa, että Bergsonin filosofiaa.