Lapsen oikeus saada pääsy tietoihinsa ja tiedonsaantioikeuden rajoitukset lastensuojelun kehikossa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan yleisesti lapsen tiedonsaantioikeutta ja erityisesti Euroopan yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyä oikeutta saada pääsy tietoihin lastensuojelun kontekstissa. Jokaiselle luonnolliselle henkilölle katsotaan yleisesti ottaen kuuluvaksi rekisteröidyn oikeudet ja näin ollen oikeus saada pääsy tietoihin koskee kaikkia rekisteröityjä, myös lapsia. Rekisteröidyn oikeudesta päästä omiin tietoihin säädetään tietosuoja-asetuksen 15 artiklassa. Lastensuojelulaissa on annettu myös alle 12-vuotiaalle puhevaltaa. Lastensuojelulain 21 §:n mukaan lapsella, joka on 12 vuotta, tulee olla oikeus puhevallan käyttöön erikseen huoltajan tai muun laillisen edustajan ohella. Tämän säännöksen perusteella voidaan todeta, että myös lapsella on tarkastusoikeus tietoihinsa. Lapsi omaa oikeuden tarkastaa itseään koskevat henkilötiedot, jos hän ikäänsä, kehitystasoonsa ja asian laatuun verrattuna pystyy ymmärtämään asian merkityksen. Näiden kriteerien toteutuminen perustuu ensi sijassa rekisterinpitäjän arvioon. Viime kädessä asiasta antaa ratkaisun tuomioistuin.

Pääsääntönä on aina rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen eli rekisteröidyn oikeus saada pääsy tietoihinsa. Pääsääntöön on kuitenkin tietosuoja-asetuksessa ja julkisuuslaissa säädetty poikkeuksia. Henkilön oikeus itseään koskevien tietojen saantiin ei voi siis olla poikkeukseton ja on tilanteita, joissa henkilön tiedonsaantioikeus kumoutuu sitä tärkeämpien syiden vuoksi. Poikkeuksilla tarkoitetaan tilanteita, joissa rekisterinpitäjä kieltäytyy rekisteröidyn pyynnöstä. Lasten näkökulmasta merkittävin rajoitusperuste on tietosuoja-asetuksessa 15 artiklassa säädetty rajoitus, jonka mukaan rekisteröidyllä ei ole oikeutta omiin tietoihinsa, jos sen katsotaan aiheuttavan vakavaa vaaraa rekisteröidyn terveydelle tai rekisteröidyn tai muun henkilön oikeuksille. Tarkastusoikeuden rajoitus rekisteröidyn omien oikeuksien vaarantumisen takia antaa mahdollisuuden arvioida lapsen etua tietojen tarkastusoikeutta käytettäessä. Lisäys pitää sisällään tyypillisesti lastensuojelussa syntyvät tilanteet tietosuojalain esitöiden mukaan. Myös lastensuojelulaissa on säännelty, että lapselle ei tulisi antaa sellaisia tietoja, jotka vaarantavat hänen kehityksensä. Lapsen edun arvioiminen tällaisissa tilanteissa onkin ehdottoman tärkeää. Lapsen edun periaatetta voidaan pitää johtavana periaatteena lastensuojelussa. Lapsella saattaa olla tämän lisäksi oikeus kieltää antamasta itseään koskevia tietoja muille henkilöille. Lapsen kielto-oikeuden käytössä tulee huomioida hänen ikänsä ja kehitystaso sekä asian laatu, ellei sen katsota olevan selvästi alaikäisen edun vastaista.