Mieheyden tutkinta: Aseistakieltäytyminen ja hegemoninen maskuliinisuus Suomessa vuoden 1986 vakaumuksen tutkinnan ilmoitusasiakirjoissa

Abstract

Suurin osa suomalaisista miehistä suorittaa asevelvollisuutensa yhä tänään aseellisena palveluksena Puolustusvoimissa. Niin suuren ylisukupolvisesti jaetun kokemuksen merkitystä suomalaiselle mieheydelle, eli miehenä olemiselle ja miehisinä pidetyille ominaisuuksille, ei voi aliarvioida. Puolustusvoimat suomalaisen kansallisen asevelvollisuuden instituutiona on suomalaisen mieheyden rakentamisen keskiössä. Valtion instituutiona sillä on valtion hyväksyntä sille, millaista mieheyttä se rakentaa ja miten. Suorittamalla Suomessa asevelvollisuuden voidaan nähdä, että saa oikeuden kutsua itseään mieheksi. Aseistakieltäytyjien mieheyden kyseenalaistamista esiintyy Suomessa vähintäänkin vitsin varjolla, milloin sivarihomotteluna tai pelkuriksi ja petturiksi haukkumisena.

Tässä tutkielmassa tutkin, millaista mieheyttä sotilasvirkamiehet rakensivat vakaumuksen esitutkinnassa, ja miten he sitä rakensivat. Vuonna 1986 aseistakieltäytyminen vaati vakaumuksen tutkintaa, jonka suoritti asevelvollisten tutkijalautakunta (ATL). Laissa sallitut syyt kieltäytyä aseista olivat uskonnolliset ja eettiset syyt. Lisäksi vakaumuksen tuli olla kahden todistajan omalla allekirjoituksellaan oikeaksi todistama. Asevelvollisen kieltäydyttyä aseista sotilasvirkamies suoritti vakaumuksen esitutkinnan, jonka perusteella sotilasvirkamies ehdotti asevelvollisen palvelusmuodoksi joko aseellista, aseetonta tai siviilipalvelusta ATL:lle. Lopullisen päätöksen palvelusmuodosta teki ATL joko kuulemalla tai kuulematta asevelvollista. Vuosi 1986 oli viimeinen vakaumuksen tutkintavuosi, jonka jälkeen laki muuttui ja vakaumuksen tutkinnasta luovuttiin. Viimeisen vuoden tutkiminen onkin vakaumuksen tutkinnan perinnön tutkimista. Lisäksi vuonna 1986 kylmä sota lähestyi loppuaan, minkä vuoksi kyseisen vuoden tutkiminen on myös kylmän sodan lopun Suomen tutkimista. Tutkimuksella pyrin valaisemaan kulttuuri-, aate- ja sukupuolihistoriallista taustaa, jota vasten suomalaiset aseistakieltäytyjät ovat sekä aiemmin että tänään oman palvelusmuotoratkaisunsa tehneet.

Tutkielmani päälähdeaineisto oli Kansallisarkistossa sijaitsevan ATL:n arkiston ilmoitusasiakirjat vuodelta 1986, joita oli 1600 kappaletta. Näistä tutkin ainoastaan eettisistä syistä aseista kieltäytyneitä, koska ne heijastelevat paremmin tämän päivän aseistakieltäytyjien syitä kuin uskonnolliset syyt. Osa ilmoitusasiakirjoissa esiintyvistä sotilasvirkamiesten kirjauksista olivat vuosilta 1984 ja 1985. Tutkin asiakirjoja diskurssianalyysin keinoin kiinnittäen huomiota, millaista kieltä sotilasvirkamiehet käyttivät aseistakieltäytyjistä. Lisäksi tarkastelin, miten aseistakieltäytyjät itse perustelivat vakaumustaan. Diskurssianalyysi perustuu kielifilosofialle, ettei käyttämämme kieli ainoastaan esitä todellisuutta, vaan myös luo sitä.

Hegemoninen maskuliinisuus tarkoittaa tietyssä ajassa ja paikassa hallitsevassa asemassa olevaa mieheyttä, joka alistaa, taivuttelee ja suostuttelee muita mieheyksiä kaltaisikseen tai ainakin sitä tukeviksi. Lisäksi se tarkoittaa eri mieheyksien kamppailua ihailluimman mieheyden eli miesideaalin hegemonisesta asemasta. Asevelvollisuus on osa suomalaista hegemonista maskuliinisuutta. Kylmän sodan lopun vakaumuksen tutkinnassa kohtasi sotilasvirkamiehen hegemoninen maskuliinisuus ja hegemonian vastaiseen toimintaan kieltäytymisellään käynyt aseistakieltäytyjä.

Vuoden 1986 vakaumuksen tutkinnassa sotilasvirkamiehet pelkän vakaumuksen selvittämisen sijaan liittivät kirjauksissaan aseistakieltäytyjiin naisellisiksi katsottuja piirteitä puuttumalla muun muassa heidän ulkonäköönsä. Osaa naisellisiksi katsomistaan kieltäytyjistä sotilasvirkamiehet ehdottivat aseelliseen palvelukseen kasvamaan miehiksi, ja osan he sulkivat ulos varuskunnista vahvistaen diskurssia armeijasta miesten, ja vain miesten, kouluna. Tämä osoitti yksittäisen sotilasvirkamiehen merkityksen vakaumuksen tutkinnassa. Lisäksi sotilasvirkamiehet pitivät aseistakieltäytyjiä vaarallisina miehinä YYA-sopimuksen ja Suomen kylmän sodan turvallisuuspolitiikan takia. Koska aseistakieltäytyjät kävivät kieltäytymisellään Puolustusvoimien mieskuvaa vastaan, oli heidän vähempi maskuliinisuutensa osin itse tuotettua.