Yleisestä triviaaliin: Elokuvien sisällönkuvailu suoratoistopalveluissa

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitetään, millä tavoin suoratoistopalvelut kuvailevat elokuvasisältöjään. Suoratoistopalveluiden suosio on kasvanut viime vuosina huomattavasti, ja niiden käyttö on suurilta osin syrjäyttänyt fyysisten elokuva-aineistojen myynnin ja vuokraamisen. Eri suoratoistopalvelut kilpailevat keskenään muun muassa käyttäjämukavuudella, ja tämä luo palveluiden ylläpitäjille paineita kuvailla sisältöjään mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti sujuvoittaakseen käyttäjien elokuvien haku- ja valintaprosessia. Näin ollen elokuvallisen sisällönkuvailutiedon esittäminen on tärkeää palveluita suunniteltaessa, ja sen onnistunut toteuttaminen vaatii palvelun ylläpitäjiltä perehtyneisyyttä ja asiantuntemusta.

Aiheeseen liittyvä aiempi tutkimus on vähäistä, mutta tutkielman analyysissa hyödynnetään tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät elokuvien sisällönkuvailumalleja sekä sisällönkuvailua katsomiskokemuksen perusteella. Analyysin apuna käytetään myös bibliografisen valvonnan ja tiedonhallinnan perusteoksia, joista selviää systemaattisesti luetteloitujen sisällönkuvailutietojen merkitys aineistojen hallinnan, yhteen kokoamisen ja löydettävyyden kannalta.

Tutkielman tutkimusmetodina toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineistona on Suomessa toimivat suoratoistopalvelut Yle Areena, Netflix, HBO Max, Disney+, C More, Kirjastokino ja Blockbuster. Palveluiden kirjo on laaja, sillä osa niistä on julkisen sektorin ylläpitämiä ja osa yksityisiä, ja joukossa on niin maksuttomia kuin maksullisiakin palveluita. Maksullisista palveluista osa toimii kertamaksuperiaatteella ja osa kuukausimaksulla. Jokaisesta palvelusta on valittu tarkasteltavaksi kuusi yksittäistä elokuvaa sattumanvaraisesti, mutta varmistaen, että aineisto on mahdollisimman monimuotoinen. Aineistosta on pyritty huomioimaan kaikki mahdolliset elokuviin liitetyt sisällönkuvailutiedot. Havainnot on pelkistetty ja ryhmitelty teemoittain seitsemään eri ryhmään: luettelointitiedot, elokuvan tekniset tiedot, palvelun tekniset tiedot, visuaaliset elementit, tekijätiedot, sisältöä kuvailevat tiedot sekä muut tiedot.

Tutkielma osoittaa, että suoratoistopalveluissa on laaja kirjo erilaisia tapoja kuvailla elokuvallisia sisältöjä. Tyypillisten kuvailukeinojen, kuten nimen, pituuden, sanallisen kuvauksen ja ikärajan lisäksi esiin nousivat digitaalisen ympäristön tarjoamat mahdollisuudet, kuten useampaan luokkaan samaan aikaan sijoittaminen, videosisällöt, ulkopuolisille sivustoille johtavat taustoittavat artikkelit ja triviatiedot. Tuloksissa korostuvat niin systemaattisesti syötettyjen, kontrolloitujen sisällönkuvailutietojen kuin luonnollisella kielellä kirjotettujen kuvaustekstien suuri merkitys elokuvien kuvailussa. Tutkielma mahdollistaa monipuolisen jatkotutkimuksen esimerkiksi käytettävyyden ja tiedonhaun saralla.