Ekososiaalinen sivistys varhaiskasvatuksessa
Kurikka, Assi; Kuusisto, Jenna (2023)
2023
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304254315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304254315
Tiivistelmä
Ekososiaalisella sivistyksellä tarkoitetaan kestävään tulevaisuuteen tähtäävää lähestymistapaa, jossa ymmärretään ihmisyhteisöjen, luonnon ekosysteemien ja talouden välinen keskinäisriippuvuus. Sen ydinarvoja ovat vastuullisuus, kohtuullisuus ja ihmistenvälisyys. Varhaiskasvatuksen asiantuntijuuden kannalta ekososiaalinen sivistys vaatii uudelleentarkastelua. Tämän tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä varhaiskasvatuksen asiantuntijuutta tarkastellaan sen rakentumisen, varhaiskasvatuksen opettajan työssä tarvittavan osaamisen sekä relationaalisen asiantuntijuuden kautta.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ekososiaalinen sivistys ilmenee varhaiskasvatuksessa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tutkimalla varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja kokemuksia ekososiaalisen sivistyksen toteutumisesta varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lisäksi selvitettiin, miten ekososiaalinen sivistys ilmenee varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuudessa. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella fenomenologista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui kahdeksan varhaiskasvatuksen opettajaa Tampereen eri varhaiskasvatusyksiköistä. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten mukaan ekososiaalisen sivistyksen periaatteet ilmenevät varhaiskasvatuksessa ihmistenvälisyyden, kohtuullisen kuluttamisen sekä vastuullisen luontosuhteen tukemisena. Lisäksi tulokset osoittavat, miltä osin ekososiaalisen sivistyksen periaatteet eivät toteudu varhaiskasvatuksessa. Ekososiaaliseen sivistykseen liittyvä varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuus näyttäytyy tuloksissa siihen liittyvänä osaamisena ja sen kehittymisenä. Tähän osaamiseen kuuluvat tietämys aiheesta, tiimin sisäinen osaaminen sekä tiedon käytäntöön tuominen. Osaamisen kehittymiseen kuuluvat oman tietämyksen rakentuminen ja oman osaamisen arviointi. Tulosten mukaan asiantuntijuuteen kuuluvat myös ekososiaalisen sivistyksen merkityksen tunnistaminen sekä työssä merkityksellisinä pidetyt arvot.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ekososiaalinen sivistys näyttäisi olevan osa varhaiskasvatuksen toimintaa, mutta varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuudessa se on vielä osittain näkymätöntä. Jotta ekososiaalista sivistystä pystyttäisiin tuomaan suunnitelmallisemmin osaksi pedagogiikkaa, tulisi aihe myös tunnistaa varhaiskasvatuksessa paremmin. Tärkeää olisi, ettei ekososiaalista sivistystä nähtäisi ylimääräisenä lisätyötä aiheuttavana opetuksen alueena vaan sen ymmärrettäisiin olevan perustavanlaatuinen osa varhaiskasvatuksen toimintaa ja asiantuntijuutta.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten ekososiaalinen sivistys ilmenee varhaiskasvatuksessa. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tutkimalla varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä ja kokemuksia ekososiaalisen sivistyksen toteutumisesta varhaiskasvatuksen toiminnassa. Lisäksi selvitettiin, miten ekososiaalinen sivistys ilmenee varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuudessa. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella fenomenologista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joihin osallistui kahdeksan varhaiskasvatuksen opettajaa Tampereen eri varhaiskasvatusyksiköistä. Analyysi toteutettiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tulosten mukaan ekososiaalisen sivistyksen periaatteet ilmenevät varhaiskasvatuksessa ihmistenvälisyyden, kohtuullisen kuluttamisen sekä vastuullisen luontosuhteen tukemisena. Lisäksi tulokset osoittavat, miltä osin ekososiaalisen sivistyksen periaatteet eivät toteudu varhaiskasvatuksessa. Ekososiaaliseen sivistykseen liittyvä varhaiskasvatuksen opettajan asiantuntijuus näyttäytyy tuloksissa siihen liittyvänä osaamisena ja sen kehittymisenä. Tähän osaamiseen kuuluvat tietämys aiheesta, tiimin sisäinen osaaminen sekä tiedon käytäntöön tuominen. Osaamisen kehittymiseen kuuluvat oman tietämyksen rakentuminen ja oman osaamisen arviointi. Tulosten mukaan asiantuntijuuteen kuuluvat myös ekososiaalisen sivistyksen merkityksen tunnistaminen sekä työssä merkityksellisinä pidetyt arvot.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ekososiaalinen sivistys näyttäisi olevan osa varhaiskasvatuksen toimintaa, mutta varhaiskasvatuksen opettajien asiantuntijuudessa se on vielä osittain näkymätöntä. Jotta ekososiaalista sivistystä pystyttäisiin tuomaan suunnitelmallisemmin osaksi pedagogiikkaa, tulisi aihe myös tunnistaa varhaiskasvatuksessa paremmin. Tärkeää olisi, ettei ekososiaalista sivistystä nähtäisi ylimääräisenä lisätyötä aiheuttavana opetuksen alueena vaan sen ymmärrettäisiin olevan perustavanlaatuinen osa varhaiskasvatuksen toimintaa ja asiantuntijuutta.