"Silloin se oli semmoinen ihan ehdoton henkireikä" : Lähiluonnon merkitys Tampereen ydinkeskustassa asuville koronapandemian aikana
Koskue, Heta (2023)
Koskue, Heta
2023
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304254319
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304254319
Tiivistelmä
Keväällä 2020 alkanut koronapandemia muutti nopeasti ja merkittävästi ihmisten arkea, kun monet palvelut ja työpaikat sulkivat ovensa sekä sosiaalisia kontakteja ja matkustamista kehotettiin välttämään. Monen elämä rajoittui siis poikkeuksellisesti kotiin ja sen lähiympäristöön ja niiden merkitys ihmisten hyvinvoinnille korostui. Lähiluonnon suosio kasvoi nopeasti, kun ihmiset hakivat helposti saavutettavasta luonnosta virkistystä. Poikkeustilanne kiinnittikin huomion tiivistyvien kaupunkien lähiluonnon laadukkuuteen ja riittävyyteen.
Tämä tutkielma käsittelee kaupungin lähiluonnon merkityksiä koronapandemian aikana. Merkityksiä selvitettiin haastattelemalla Tampereen ydinkeskustassa asuvia aikuisia heidän pandemian aikaisista lähiluontokokemuksistaan, lähiluonnon käyttötavoistaan ja lähiluontoon yhdistyvistä tunteistaan. Lisäksi selvitettiin, mihin merkitykset kohdistuvat eli mitä haastateltavat pitävät kaupunkiluontona. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin kävelyhaastatteluina tammi-helmikuussa 2022, jolloin koronapandemia oli vaikuttanut haastateltavien elämään lähes kahden vuoden ajan. Litteroidut haastatteluaineistot analysoitiin aineistolähtöisen sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Kaupunkiluonto määrittyy haastateltavien puheessa omanlaisekseen luonnonmuodostumaksi, jossa luonto ja ihmisen toiminta kietoutuvat tiiviisti yhteen. Kaupunkiluonnossa ihmisen vaikutus ympäristöön on sallittua ja jopa toivottua, kun se auttaa kaupunkilaisia hyödyntämään ympäristöään haluamillaan tavoilla. Sellaisia kaupungin ja kulttuurin elementtejä, jotka eivät miellytä itseä, ei puolestaan lasketa kuuluviksi kaupunkiluontoon. Kaupunkiluonnon myös nähdään olevan olemassa ensisijaisesti kaupunkilaisia varten ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisäämisen olevan sen tärkein tavoite.
Kaupungin lähiluonto on luonnollisesti myös osa kaupunkitilaa. Se on otettu ihmisten haltuun monin eri tavoin, rakentamalla ja määrittelemällä sitä. Tämä haltuunotto tekee kaupunkiluonnosta monella tapaa turvallisen ja saavutettavan ympäristön monelle kaupunkilaiselle, koska sen käyttäminen on vaivattomampaa kuin kaupungin ulkopuolella sijaitsevien luontoympäristöjen. Koronapandemian aiheuttaman arjen muutoksen myötä oma lähiympäristö ja lähiluonto muuttuivat tavanomaisista kiinnostaviksi ja niitä käytettiin myös uusilla tavoilla. Osana kaupunkitilaa kaupunkiluonto on myös sosiaalista tilaa, joka erityisesti koronapandemian aikaisten rajoitustenkin aikana tarjosi mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin, mikä oli monelle haastateltavalle tärkeää. Toisaalta kaupunkiluonto on monelle vapaaehtoisen yksin olemisen ja oman ajan paikka. Kaupungin lähiluonnon suhteellisen pysyvät elementit, kuten vanhat puut, historialliset ympäristöt ja määritellyt reitit, mahdollistivat jatkuvuuden ja pysyvyyden sekä vapauden ja tilan kokemisen epävarmassa ja radikaalisti muuttuneessa tilanteessa. Haltuun otettu kaupunkitila mahdollistaa myös uusien taitojen ja tietojen oppimisen turvallisesti.
Lähiluonto yhdistyy aina myös abstraktiin, symboliseen luontoon sekä ihanneluonnon mielikuviin. Myös lähiluonto edustaa käyttäjilleen puhdasta, terveellistä ja ihmiselle hyvää tekevää luontoa. Etenkään haltuun otettuun kaupunkiluontoon ei yhdistetä juurikaan vaaroja tai uhkia, vaan sen nähdään vain lisäävän ihmisten hyvinvointia fyysisesti ja henkisesti. Lähiluonto korostuukin miellyttävien aistikokemusten ja sitä kautta elpymisen paikkana. Koronapandemia on osaltaan korostanut haastateltavien mielestä ihmisen ja luonnon tiivistä suhdetta: elämme edelleen luonnon armoilla ja sen vuoksi luonnon tasapaino on säilytettävä. Lähiluontoa halutaan säilyttää paitsi viihtyisän elinympäristön takia, myös sen itseisarvon vuoksi.
Lähiluonnon merkitys korostui entisestään koronapandemian aikana ja se merkitsi monelle pysyvää ja saavutettavaa elpymisen paikkaa, ”ehdotonta henkireikää”. Lähiluonnon hyvien puolien korostamisessa näkyvät myös positiivinen paikkapuhe ja luontoon liitetyt kulttuuriset merkitykset. Lähiluonnon merkitykset ovat silti henkilökohtaisesti tärkeitä ja tosia ja lähiluontokokemukset tulisi ottaa kaupunkiluonnon suunnittelussa huomioon.
Tämä tutkielma käsittelee kaupungin lähiluonnon merkityksiä koronapandemian aikana. Merkityksiä selvitettiin haastattelemalla Tampereen ydinkeskustassa asuvia aikuisia heidän pandemian aikaisista lähiluontokokemuksistaan, lähiluonnon käyttötavoistaan ja lähiluontoon yhdistyvistä tunteistaan. Lisäksi selvitettiin, mihin merkitykset kohdistuvat eli mitä haastateltavat pitävät kaupunkiluontona. Haastattelumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua ja haastattelut toteutettiin kävelyhaastatteluina tammi-helmikuussa 2022, jolloin koronapandemia oli vaikuttanut haastateltavien elämään lähes kahden vuoden ajan. Litteroidut haastatteluaineistot analysoitiin aineistolähtöisen sekä teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.
Kaupunkiluonto määrittyy haastateltavien puheessa omanlaisekseen luonnonmuodostumaksi, jossa luonto ja ihmisen toiminta kietoutuvat tiiviisti yhteen. Kaupunkiluonnossa ihmisen vaikutus ympäristöön on sallittua ja jopa toivottua, kun se auttaa kaupunkilaisia hyödyntämään ympäristöään haluamillaan tavoilla. Sellaisia kaupungin ja kulttuurin elementtejä, jotka eivät miellytä itseä, ei puolestaan lasketa kuuluviksi kaupunkiluontoon. Kaupunkiluonnon myös nähdään olevan olemassa ensisijaisesti kaupunkilaisia varten ja kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisäämisen olevan sen tärkein tavoite.
Kaupungin lähiluonto on luonnollisesti myös osa kaupunkitilaa. Se on otettu ihmisten haltuun monin eri tavoin, rakentamalla ja määrittelemällä sitä. Tämä haltuunotto tekee kaupunkiluonnosta monella tapaa turvallisen ja saavutettavan ympäristön monelle kaupunkilaiselle, koska sen käyttäminen on vaivattomampaa kuin kaupungin ulkopuolella sijaitsevien luontoympäristöjen. Koronapandemian aiheuttaman arjen muutoksen myötä oma lähiympäristö ja lähiluonto muuttuivat tavanomaisista kiinnostaviksi ja niitä käytettiin myös uusilla tavoilla. Osana kaupunkitilaa kaupunkiluonto on myös sosiaalista tilaa, joka erityisesti koronapandemian aikaisten rajoitustenkin aikana tarjosi mahdollisuuksia sosiaalisiin kontakteihin, mikä oli monelle haastateltavalle tärkeää. Toisaalta kaupunkiluonto on monelle vapaaehtoisen yksin olemisen ja oman ajan paikka. Kaupungin lähiluonnon suhteellisen pysyvät elementit, kuten vanhat puut, historialliset ympäristöt ja määritellyt reitit, mahdollistivat jatkuvuuden ja pysyvyyden sekä vapauden ja tilan kokemisen epävarmassa ja radikaalisti muuttuneessa tilanteessa. Haltuun otettu kaupunkitila mahdollistaa myös uusien taitojen ja tietojen oppimisen turvallisesti.
Lähiluonto yhdistyy aina myös abstraktiin, symboliseen luontoon sekä ihanneluonnon mielikuviin. Myös lähiluonto edustaa käyttäjilleen puhdasta, terveellistä ja ihmiselle hyvää tekevää luontoa. Etenkään haltuun otettuun kaupunkiluontoon ei yhdistetä juurikaan vaaroja tai uhkia, vaan sen nähdään vain lisäävän ihmisten hyvinvointia fyysisesti ja henkisesti. Lähiluonto korostuukin miellyttävien aistikokemusten ja sitä kautta elpymisen paikkana. Koronapandemia on osaltaan korostanut haastateltavien mielestä ihmisen ja luonnon tiivistä suhdetta: elämme edelleen luonnon armoilla ja sen vuoksi luonnon tasapaino on säilytettävä. Lähiluontoa halutaan säilyttää paitsi viihtyisän elinympäristön takia, myös sen itseisarvon vuoksi.
Lähiluonnon merkitys korostui entisestään koronapandemian aikana ja se merkitsi monelle pysyvää ja saavutettavaa elpymisen paikkaa, ”ehdotonta henkireikää”. Lähiluonnon hyvien puolien korostamisessa näkyvät myös positiivinen paikkapuhe ja luontoon liitetyt kulttuuriset merkitykset. Lähiluonnon merkitykset ovat silti henkilökohtaisesti tärkeitä ja tosia ja lähiluontokokemukset tulisi ottaa kaupunkiluonnon suunnittelussa huomioon.