Lastensuojelulain vaikutus lastensuojelun sijaishuollossa ohjaajan työtä tekevien henkiseen työhyvinvointiin

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin lastensuojelulain vaikutusta lastensuojelun sijaishuollossa ohjaajan työtä tekevien henkiseen työhyvinvointiin. Lasten ja nuorten kokemuksia lastensuojelun eri vaiheissa on tutkittu Suomessa paljon enemmän kuin lastensuojelulaitosten työntekijöiden kokemuksia. Lastensuojelulaki itsessään keskittyy pitkälti lasten ja nuorten oikeuksiin ja hyvinvoinnin edistämiseen. Aiemmissa tutkimuksissa lastensuojelun ammattilaiset ovat antaneet palautetta lastensuojelulaista. Näiden syiden johdosta tämän tutkimuksen aihe valikoitui. Tutkimukseen osallistui kaksi lastensuojelulaitoksessa työskentelevää ohjaajaa. Tutkimus toteutettiin noudattaen puolistrukturoidun haastattelun kaavaa. Tutkimukseen osallistuville annettiin ennen haastattelua kaava, joka toimi haastattelun runkona. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmin. Aineistosta koottiin alkuperäisilmausten pohjalta alaluokat, yläluokat, yhdistävät luokat ja pääluokka. Tutkimuksen tuloksissa nousi esiin, että molemmat haastateltavat ajattelivat lastensuojelulain vaikutuksista henkiseen työhyvinvointiinsa hyvinkin samalla lailla. Lastensuojelulaki osoittautui tässä tutkimuksessa selkeämmin negatiivisessa valossa henkiseen työhyvinvointiin nähden kuin positiivisessa. Lastensuojelulaki ei tukenut henkistä työhyvinvointia kolmessa isossa teemassa, jotka olivat: lain vaikeasti tulkittavuus, mahdottomuus toimia ennaltaehkäisevästi ja lapsen asema lastensuojelulaissa korkeammalla kuin työntekijän. Positiivista henkistä työhyvinvointia lastensuojelulaki kohensi kahdessa isommassa teemassa, jotka olivat lastensuojelulaki apuna tilanteiden rauhoittajana ja viralliset asiakirjat stressin helpottajana.