Digitaalinen keskuspankkiraha : Motivaatiot ja haasteet

Abstract

Käteisraha eroaa pankkitalletuksista ja muusta sähköisestä rahasta merkittävästi fyysisen luonteensa lisäksi sen keskuspankkitakauksen vuoksi. Keskuspankkitakaus antaa käteiselle sellaista turvaa, jota nykyisellä sähköisellä rahalla ei suoraan ole. Digitalisaation myötä sähköisen maksamisen suosio on kasvanut ja fyysisen käteisen käyttö on jatkuvasti laskenut. Varsinkin Covid-19-pandemian vaikutuksesta lähimaksaminen on yleistynyt ja useat yritykset lopettivat kolikoiden ja seteleiden vastaanottamisen kauttaaltaan. Lisäksi hajautetun tilikirjan teknologiaa hyödyntävät uudenlaiset yksityisen rahan muodot ovat nousseet viime vuosina yhä suuremmaksi ilmiöksi. Nämä tekijät ovat saaneet hidasliikkeiset keskuspankit aloittamaan digitaalisen keskuspankkirahan, eli digitaalisen käteisen, kehittämisen. Kirjoitushetkellä miltei kaikki keskuspankit ovat aloittaneet selvityksiä oman digitaalisen keskuspankkirahan kehittämisestä ja moni projekteista on pilottivaiheessa. Muutamat pienemmät keskuspankit ovat jo ehtineet saamaan digitaalisen keskuspankkirahansa kuluttajien käyttöön.

Tämän tutkielman tavoitteena on kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää, mitä digitaalisella keskuspankkirahalla tarkoitetaan, sen lyhyt historia sekä syitä sille, miksi digitaalinen keskuspankkiraha on ajankohtainen tutkimuskohde keskuspankeille. Lisäksi kartoitetaan erilaisten toteutusratkaisujen mahdollisia seuraamuksia ja digitaalisen keskuspankkirahan odotettavissa olevia vaikutuksia talouteen ja pankkisektorille.

Digitaalinen keskuspankkiraha olisi digitaalista käteistä, jonka takaajana toimisi keskuspankki. Anonyymia, sähköistä keskuspankkirahaa on ideoitu jo 1980-luvulta asti, ja Suomen Pankin johtamana 1990-luvulla kehitetty Avant-kortti toimi hetken maailman ensimmäisenä digitaalisena keskuspankkirahana. Nykyaikaiselle digitaaliselle keskuspankkirahalle on esitetty muutamia erilaisia malleja, joissa keskuspankin ja liikepankkien roolien paino vaihtelevat. Oikeanlaisten kehitysratkaisujen tekeminen on tärkeää, sillä jos digitaalinen keskuspankkiraha ei tarjoa kuluttajille selviä hyötyjä nykyiseen sähköiseen rahaan verrattuna, voivat yksityiset ratkaisut syrjäyttää keskuspankkirahan jopa kokonaan. Jos taas siitä tulisi liian suosittua, pankkisektorille voisi aiheutua merkittäviä ongelmia. Keskusteluissa ja tutkimuksissa on tullut esille huoli pankkitalletusten määrän laskemisesta, jos saataville tulee turvallisempi vaihtoehto säilyttää varoja sähköisessä muodossa. Lisäksi digitaalisen keskuspankkirahan helppous ja hyvä saatavuus voisivat mahdollisesti aiheuttaa yhdessä pankkitalletusten vähenemisen kanssa talletuspakoja nykyistä helpommin. Varsinkin aikaisemmat tutkimukset ovat painottaneet mahdollisia riskejä, kun taas uudemmat tutkimukset ovat arvioineet digitaalisen keskuspankkirahan vaikutusten olevan enemmän positiivisia, erityisesti pitkällä aikavälillä.

Tähän asti passiivisesti asiaan suhtautuneet keskuspankit ovat joutuneet hankalaan tilanteeseen. Nopeasti edennyt ja yhä kiihtyvä rahan ja maksamisen kehitys vaatisivat turvallisen digitaalisen rahan pikaista kehittämistä sekä liikkeelle laskemista. Samaan aikaan digitaalisen keskuspankkirahan vaikutukset talouteen ovat vaikeasti arvioitavissa, joten sitä suunniteltaessa on edettävä tarkkaan harkiten. On kuitenkin jo nyt havaittavissa, että digitaalinen keskuspankkiraha on luultavasti tärkeimpiä rahajärjestelmän kehitysaskelia vuosikymmeniin, ja sillä tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia talouteen.