Psykologisen turvallisuuden tasot ja työhyvinvointiyhteydet: Henkilösuuntautunut tarkastelu

Abstract

Psykologinen turvallisuus on avainasemassa työhyvinvoinnin ylläpitämiselle nykyajan nopeatempoisessa työelämässä. Psykologista turvallisuutta on tyypillisesti tutkittu kolmella tasolla, joita ovat organisaatiotasolla ilmentyvä psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri, lähityöyhteisön psykologinen turvallisuus ja yksilön kokema psykologinen turvallisuus. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä psykologisen turvallisuuden monitasoisuudesta ja selvittää, mikä tasojen merkitys on työntekijän työhyvinvoinnille, mitä tarkasteltiin työn imun ja työuupumuksen kautta. Teoreettisena viitekehyksenä käytettiin työn vaatimusten ja voimavarojen mallia. Tutkimuksessa hyödynnettiin täysin uutta tutkimusasetelmaa, jonka avulla psykologisen turvallisuuden tasojen samanaikaista kokemusta arvioitiin ensimmäistä kertaa henkilösuuntautuneen tutkimusotteen avulla.

Aineistona tutkimuksessa hyödynnettiin Turvallisesti etänä – työhyvinvointi ja sen johtaminen etätyössä -hankkeen poikkileikkausaineistoa. Aineisto kerättiin kolmesta suomalaisesta yliopistosta koronapandemian aiheuttaman laajan etätyöskentelyn aikana keväällä 2021. Tutkimuksen otokseksi valittiin akateemiset työntekijät (n = 3319), joilla ei ollut virallista esihenkilöasemaa.

Kaksivaiheisen ryhmittelyanalyysin avulla aineistosta havaittiin kolme tilastollisesti toisistaan eroavaa ryhmää, joissa psykologinen turvallisuus oli korkeaa (28 %), keskimääräistä (45 %) ja matalaa (27 %). Tasot esiintyivät ryhmissä lineaarisesti, eli psykososiaalinen turvallisuusilmapiiri arvioitiin jokaisessa ryhmässä matalimmaksi, yksilön psykologinen turvallisuus korkeimmaksi, ja lähityöyhteisön psykologinen turvallisuus näiden väliin. Ryhmät erosivat taustamuuttujien osalta niin, että tukipalveluissa koettiin tyypillisesti enemmän psykologista turvallisuutta kuin opetus- ja tutkimushenkilöstön sekä tutkimusta avustavan henkilöstön keskuudessa. Puolestaan miehet kuuluivat naisia tyypillisemmin korkean turvallisuuden ryhmään. Ryhmien eroja työn imussa ja työuupumuksessa selvitettiin kovarianssianalyysin avulla. Tulosten mukaan ryhmät erosivat toisistaan työhyvinvoinnin arvioissa niin, että mitä enemmän psykologista turvallisuutta koettiin, sitä enemmän työn imua ja vähemmän työuupumusta koettiin.

Tulosten perusteella psykologisen turvallisuuden tulisi olla vähintään keskimääräisellä tasolla, jotta työntekijöille voidaan taata riittävästi voimavaroja työhyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Psykologisen turvallisuuden kohentamisessa tärkeää on koko organisaation, lähityöyhteisön ja yksilöiden osallistaminen, sillä psykologinen turvallisuus muodostuu ihmisten välisissä kanssakäymisissä. Psykologinen turvallisuus auttaa organisaatioita pääsemään kohti haluttuja päämääriä, minkä vuoksi siihen on tärkeää kiinnittää huomiota.