Rakennuksen pitkäaikaiskestävyysominaisuuksien selvittäminen osana rakennuksen elinkaariominaisuuksia
Rintala, Janita (2023)
Rintala, Janita
2023
Rakennustekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-05
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304244166
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304244166
Tiivistelmä
Pitkäaikaiskestävyys eli rakennuksen säilyvyysominaisuudet ovat merkittävä osa kiertotalouden mukaista rakentamista, jossa pyritään vähentämään luonnonvarojen kulutusta. Uudessa rakentamislaissa säilyvyys on nostettu elinkaariominaisuutena uudelleenkäytettävyyden ja joustavuuden rinnalle uuden rakennuksen suunnittelukriteeriksi.
Säilyvyys voidaan jakaa tekniseen kestävyyteen ja kunnossapidettävyyteen, ja suunnittelussa näiden toteutumisesta vastataan käyttöikäsuunnittelulla. Käyttöikäsuunnittelun merkittävänä tavoitteena on tunnistaa rakennuksen ja rakenneosan tavoitetaso sekä merkittävät rasitustekijät ja määrittää näissä olosuhteissa materiaaleilta vaadittu kestävyystaso.
Säilyvyyteen viitataan nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä tulevassa rakentamislaissa lähinnä periaatteellisella tasolla. Kantavien rakenteiden suhteen rakenteiden teknisestä kestävyydestä ja käyttöikäsuunnittelusta on esitetty tarkat ohjeet eurokoodeissa. Muiden rakenteiden osalta ja edelle mainittuja säädöksiä tarkentamaan on laadittu myös kattava määrä ohjeita eri organisaatioiden toimesta.
Rakennusvalvonnalle esitetyn kyselyn perusteella rakennusvalvontaviranomaisten yleiskäsitys on, että käyttöikäsuunnittelusta ei ole riittävästi tietoa ja kokonaisuus jää epäselväksi. Haasteita nähdään myös siinä ettei pitkäaikaiskestävyyteen panostaminen motivoi riittävästi rakennushankkeeseen ryhtyviä esimerkiksi hankintakustannukseen verrattuna. Rakennusvalvonnan rooli nähdään ohjaavana, mutta rakennusvalvonta kokee, että pitkäaikaiskestävyydestä laadittavalla selvityksellä voitaisiin lisätä varmuus näkökulman huomioimisesta, selkeyttää kokonaiskuvaa sekä tuottaa hyvä pohja käyttö- ja huolto-ohjeelle.
Rakennesuunnittelijoiden näkökulmasta tällä hetkellä pitkäaikaiskestävyyden tarkastelu onnistuu tavanomaisissa kohteissa riittävällä tasolla, mutta lisää ohjeita tarvitaan erityisen rasitettuihin olosuhteisiin ja betonista, puusta, teräksestä ja muuratuista rakenteista poikkeavien materiaalien suunnitteluun. Rakennesuunnittelijoiden näkökulmasta pitkäaikaiskestävyyden toteutumisessa korostuu myös kommunikaatio niin suunnitteluvaiheessa eri osapuolten välillä kuin koko rakennuksen elinkaaren aikana rakennuksen suunnitelmallisen kunnossapidon toteutumisessa. Selvitys rakennuksen pitkäaikaiskestävyydestä nähdään lisätyötä aiheuttavana, mutta toisaalta nostavan esiin haastavia kohtia ja lisäävän oikealla tavalla toteutettuna dialogia eri osapuolten välillä suunnitteluvaiheessa.
Case-tarkastelun yhteydessä luotiin pohja selvitykselle rakennuksen pitkäaikaiskestävyydestä. Pohja todettiin soveltuvaksi asuinrakennuksen pitkäaikaiskestävyyden tarkasteluun, ja sitä voidaan laajentaa koskemaan myös aluerakenteita ja talotekniikkaa. Jotta voitaisiin todentaa rakennuksen olevan elinkaariominaisuuksiltaan erityisen pitkäaikaiskestävä, tulisi määrittää esimerkit tai näkökulmat, joilla tavanomainen taso ylitetään.
Säilyvyys voidaan jakaa tekniseen kestävyyteen ja kunnossapidettävyyteen, ja suunnittelussa näiden toteutumisesta vastataan käyttöikäsuunnittelulla. Käyttöikäsuunnittelun merkittävänä tavoitteena on tunnistaa rakennuksen ja rakenneosan tavoitetaso sekä merkittävät rasitustekijät ja määrittää näissä olosuhteissa materiaaleilta vaadittu kestävyystaso.
Säilyvyyteen viitataan nykyisessä maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä tulevassa rakentamislaissa lähinnä periaatteellisella tasolla. Kantavien rakenteiden suhteen rakenteiden teknisestä kestävyydestä ja käyttöikäsuunnittelusta on esitetty tarkat ohjeet eurokoodeissa. Muiden rakenteiden osalta ja edelle mainittuja säädöksiä tarkentamaan on laadittu myös kattava määrä ohjeita eri organisaatioiden toimesta.
Rakennusvalvonnalle esitetyn kyselyn perusteella rakennusvalvontaviranomaisten yleiskäsitys on, että käyttöikäsuunnittelusta ei ole riittävästi tietoa ja kokonaisuus jää epäselväksi. Haasteita nähdään myös siinä ettei pitkäaikaiskestävyyteen panostaminen motivoi riittävästi rakennushankkeeseen ryhtyviä esimerkiksi hankintakustannukseen verrattuna. Rakennusvalvonnan rooli nähdään ohjaavana, mutta rakennusvalvonta kokee, että pitkäaikaiskestävyydestä laadittavalla selvityksellä voitaisiin lisätä varmuus näkökulman huomioimisesta, selkeyttää kokonaiskuvaa sekä tuottaa hyvä pohja käyttö- ja huolto-ohjeelle.
Rakennesuunnittelijoiden näkökulmasta tällä hetkellä pitkäaikaiskestävyyden tarkastelu onnistuu tavanomaisissa kohteissa riittävällä tasolla, mutta lisää ohjeita tarvitaan erityisen rasitettuihin olosuhteisiin ja betonista, puusta, teräksestä ja muuratuista rakenteista poikkeavien materiaalien suunnitteluun. Rakennesuunnittelijoiden näkökulmasta pitkäaikaiskestävyyden toteutumisessa korostuu myös kommunikaatio niin suunnitteluvaiheessa eri osapuolten välillä kuin koko rakennuksen elinkaaren aikana rakennuksen suunnitelmallisen kunnossapidon toteutumisessa. Selvitys rakennuksen pitkäaikaiskestävyydestä nähdään lisätyötä aiheuttavana, mutta toisaalta nostavan esiin haastavia kohtia ja lisäävän oikealla tavalla toteutettuna dialogia eri osapuolten välillä suunnitteluvaiheessa.
Case-tarkastelun yhteydessä luotiin pohja selvitykselle rakennuksen pitkäaikaiskestävyydestä. Pohja todettiin soveltuvaksi asuinrakennuksen pitkäaikaiskestävyyden tarkasteluun, ja sitä voidaan laajentaa koskemaan myös aluerakenteita ja talotekniikkaa. Jotta voitaisiin todentaa rakennuksen olevan elinkaariominaisuuksiltaan erityisen pitkäaikaiskestävä, tulisi määrittää esimerkit tai näkökulmat, joilla tavanomainen taso ylitetään.