Näkyvä kääntäjä: Tapaustutkimus performatiivisesta käännöstilanteesta
Kaskipilvi, Irena (2023)
Kaskipilvi, Irena
2023
Monikielisen viestinnän ja käännöstieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Multilingual Communication and Translation Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-05-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304234143
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304234143
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on kartoittaa performatiivisen livekääntämistilanteen luonnetta. Tapaustutkimuksen kohteena on Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton osasto Tampereen kirjamessuilla eli Kirjafestareilla 3.–4.12.2022. Osastolla oli livekääntäjiä, jotka käänsivät valitsemiaan tekstejä suurelle näytölle heijastettuna tehdäkseen kääntäjän työtä näkyvämmäksi suurelle yleisölle. Pyrin tutkielmassa vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: 1. Millainen on tapahtuma, jossa käännetään liveyleisön edessä? 2. Minkälaista ammattikuvaa livekääntäjä esittää ja millaisin affektiivisin ja ruumiillisin keinoin?
Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu neljän ydinkäsitteen yhdistelmästä, performatiivisuudesta, habituksesta, affektiivisuudesta ja ruumiillisuudesta. Näiden käsitteiden avulla pyrin tarkastelemaan, miltä livekääntäminen näytti, miltä se kääntäjistä tuntui, mikä motivoi heitä kääntämään liveyleisön edessä sekä minkälaista ammattikuvaa he välittivät tilanteessa. Aineiston keräsin etnografisen havainnoinnin ja teemahaastattelun yhdistelmällä. Olin Kirjafestareilla läsnä molempina päivinä ja havainnoin neljää kääntäjää ja heidän käyttäytymistään ja vuorovaikutustaan tilanteessa. Tapahtuman jälkeen toteutin yksilöhaastattelut. Aineisto koostui kenttäpäiväkirjasta ja haastattelulitteraateista, jotka analysoin sisällönanalyysimenetelmällä.
Livekääntämistapahtuma erosi merkittävästi kääntäjän normaaleista olosuhteista. Kääntäjät poistuivat työhuoneistaan, joissa he tekevät työtä yksin tai tuttujen ihmisten ympäröimänä, ja työskentelivät sen sijaan messuvieraiden näkö- ja kuuloyhteyden päässä. Siten tapahtuma toi lukijoiden ulottuville käännöstuotteen lisäksi kääntämisen näkyvänä prosessina ja kääntäjän ruumiillisena ja affektiivisena yksilönä. Lopputuloksena oli näyttämön kaltainen tila, jossa kääntäjät esittivät työtään osittain autenttisesti ja osittain muunneltuna tilanteeseen sopivaksi.
Livekääntäjät pyrkivät tapahtumassa välittämään sekä asiantuntevaa ja asiallista että inhimillistä ammattikuvaa. Heidän toiminnassaan oli havaittavissa tasapainottelua näiden kahden tavoitteen välillä. He kävivät keskusteluja messuvieraiden kanssa kääntäjän näkyvyys- ja arvostushaasteista, asiantuntijuudesta ja koulutuksesta sekä erilaisista käännöshaasteista. Keskustelujen lisäksi he pyrkivät välittämään monipuolista kuvaa työstä tekstiensä kautta. He eivät kuitenkaan tuoneet tilanteeseen täysin aitoa kääntäjän habitusta yleisön nähtäväksi, sillä he tietoisesti pukeutuivat ja käyttäytyivät julkiseen tilanteeseen sopivasti ja säätelivät affektiivisia ilmauksiaan. Heidän toimintaansa ohjasivat siis enemmän normaalin julkisen tilan sosiaaliset normit kuin motiivi täysin autenttisen kääntäjäkuvan välittämisestä. Tulokset toimivat mielenkiintoisena avauksena uudenlaisen performatiivisen kääntämisen tutkimukseen, ja jatkotutkimuksia voisi tehdä esimerkiksi laajemmalla aineistolla.
Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu neljän ydinkäsitteen yhdistelmästä, performatiivisuudesta, habituksesta, affektiivisuudesta ja ruumiillisuudesta. Näiden käsitteiden avulla pyrin tarkastelemaan, miltä livekääntäminen näytti, miltä se kääntäjistä tuntui, mikä motivoi heitä kääntämään liveyleisön edessä sekä minkälaista ammattikuvaa he välittivät tilanteessa. Aineiston keräsin etnografisen havainnoinnin ja teemahaastattelun yhdistelmällä. Olin Kirjafestareilla läsnä molempina päivinä ja havainnoin neljää kääntäjää ja heidän käyttäytymistään ja vuorovaikutustaan tilanteessa. Tapahtuman jälkeen toteutin yksilöhaastattelut. Aineisto koostui kenttäpäiväkirjasta ja haastattelulitteraateista, jotka analysoin sisällönanalyysimenetelmällä.
Livekääntämistapahtuma erosi merkittävästi kääntäjän normaaleista olosuhteista. Kääntäjät poistuivat työhuoneistaan, joissa he tekevät työtä yksin tai tuttujen ihmisten ympäröimänä, ja työskentelivät sen sijaan messuvieraiden näkö- ja kuuloyhteyden päässä. Siten tapahtuma toi lukijoiden ulottuville käännöstuotteen lisäksi kääntämisen näkyvänä prosessina ja kääntäjän ruumiillisena ja affektiivisena yksilönä. Lopputuloksena oli näyttämön kaltainen tila, jossa kääntäjät esittivät työtään osittain autenttisesti ja osittain muunneltuna tilanteeseen sopivaksi.
Livekääntäjät pyrkivät tapahtumassa välittämään sekä asiantuntevaa ja asiallista että inhimillistä ammattikuvaa. Heidän toiminnassaan oli havaittavissa tasapainottelua näiden kahden tavoitteen välillä. He kävivät keskusteluja messuvieraiden kanssa kääntäjän näkyvyys- ja arvostushaasteista, asiantuntijuudesta ja koulutuksesta sekä erilaisista käännöshaasteista. Keskustelujen lisäksi he pyrkivät välittämään monipuolista kuvaa työstä tekstiensä kautta. He eivät kuitenkaan tuoneet tilanteeseen täysin aitoa kääntäjän habitusta yleisön nähtäväksi, sillä he tietoisesti pukeutuivat ja käyttäytyivät julkiseen tilanteeseen sopivasti ja säätelivät affektiivisia ilmauksiaan. Heidän toimintaansa ohjasivat siis enemmän normaalin julkisen tilan sosiaaliset normit kuin motiivi täysin autenttisen kääntäjäkuvan välittämisestä. Tulokset toimivat mielenkiintoisena avauksena uudenlaisen performatiivisen kääntämisen tutkimukseen, ja jatkotutkimuksia voisi tehdä esimerkiksi laajemmalla aineistolla.