Työajattomuus rekrytoinnin sekä työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmista – case naistuomarit

Abstract

Yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden kannalta varsin oleellinen oikeuslaitos kärsii työhyvinvointi- sekä rekrytointihaasteista, kun alhainen palkkaus, jatkuva kiire ja suuri työmäärä nakertavat nykyisten työntekijöiden jaksamista ja heikentävät alan houkuttelevuutta. Oikeuslaitoksessa työskentelevien tuomareiden työhyvinvointiin ja alan houkuttelevuuteen on syytä kiinnittää huomiota, jotta oikeuslaitoksen ja siten yhteiskunnan toimivuus sekä kansalaisten oikeusturva saadaan taattua. Tuomarit työskentelevät työaikalainsäädännön ulkopuolella, joten myös hyvinvointi- ja rekrytointihaasteita on tarkasteltava työajattomuuden näkökulmasta.

Tutkimuksessa tarkastellaan työajattomuuden vaikutuksia uusien työntekijöiden rekrytoinnin sekä työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmista. Työajattomuus voidaan kokea varsin kaksijakoisena sen toisaalta luodessa työaikoihin autonomiaa, toisaalta liu`uttaen työn tekemistä yli normaaliksi katsotun työajan. Niinpä sitä voidaan pitää myös rekrytointiin vaikuttavana tekijänä sen joko houkutellessa tai estäessä alalle pyrkimistä. Samalla työajattomuus asettuu työn ja perheen yhteensovittamisen kontekstissa kahtalaiseen valoon.

Työajattomuutta rekrytoinnin sekä työn ja perheen yhteensovittamisen näkökulmista tutkitaan kahden tutkimuskysymyksen avulla: Miten työajattomuus koetaan rekrytoinnin näkökulmasta sekä miten työajattomuus vaikuttaa työn ja perheen yhteensovittamiseen. Tutkimuksen kohderyhmäksi valikoituivat suomalaisessa oikeuslaitoksessa työskentelevät naistuomarit. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun kyselyn avulla. Vastauksia tuli 63 ja niitä analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.

Tutkimus vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia tuomareiden liiallisesta työmäärästä ja työn heikosta resursoinnista. Vaikka työajattomuuden katsotaan helpottavan työn ja perheen yhteensovittamista, ajaa työmäärän ja käytettävissä olevan ajan epäsuhta tuomarit työskentelemään iltaisin ja viikonloppuisin ja siten synnyttää harmaata ylityötä. Ylityön korvaamattomuus ja suhteessa alhainen palkkaus nähdään yhdessä liiallisen työmäärän kanssa alan houkuttelevuutta vähentävinä tekijöinä. Toimet alan houkuttelevuuden lisäämiseksi sekä yhteensovittamisen helpottamiseksi kietoutuvat resurssien lisäämiseen ja siten työmäärän kohtuullistamiseen. Vaikka tuomarit haluavat pysyä työaikalainsäädännön ulkopuolella, tulisi huomiota kiinnittää johtamiseen niin organisaation kuin yksilön tasolla ja pohtia esimerkiksi työajanseurannan mahdollisuutta osana työmäärän kontrollointia.