Ikäihmisten yksinäisyys kroonisten sairauksien riskitekijänä: Tarkastelussa sydän- ja verisuonitaudit sekä diabetes

Abstract

Väestön ikärakenne muuttuu demografisen transition seurauksena ja ikääntyneiden määrä väestössä kasvaa. Väestön ikääntyminen aiheuttaa monenlaisia haasteita yhteiskunnalle, kuten väestöllisen huoltosuhteen heikkenemistä ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen kasvua. Ihmisen eliniän pidentyessä yhteiskunnassa on myös varauduttava esimerkiksi sosiaalisten haasteiden lisääntymiseen. Myöhäisempään elinikään painottuvat elämänkulun tapahtumat, kuten eläköityminen ja leskeksi jääminen, aiheuttavat muutoksia ihmisen sosiaalisessa elämässä. Nämä muutokset altistavat ikäihmisiä sosiaaliselle eristäytymiselle sekä yksinäisyydelle. Yksinäisyyden katsotaan olevan yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen. Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millainen on ikäihmisten yksinäisyyden yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Tämä kandidaatintutkielma on toteutettu narratiivisena kirjallisuuskatsauksena, jonka tavoitteena on antaa mahdollisimman kattava kuva tutkimusaiheesta. Kirjallisuushaun jälkeen katsaukseen valikoitui viisi vertaisarvioitua alkuperäistutkimusta, jotka käsittelivät ikäihmisten yksinäisyyden ja sydän- ja verisuonitautien tai diabeteksen välistä yhteyttä. Kaikissa tämän katsauksen tutkimuksissa todettiin, että ikäihmisten yksinäisyys on yhteydessä sydän- ja verisuonitauteihin. Yksinäisyyden ja diabeteksen välinen yhteys havaittiin kahdessa tutkimuksessa. Yhteydet yksinäisyyden ja sairastuvuuden välillä ovat tutkimusten mukaan sekä suoria että epäsuoria. Suoria yhteyksiä selitetään geneettisten, hermostollisten ja hormonaalisten mekanismien kautta. Epäsuorassa yhteydessä välittävät tekijät, kuten koettu stressi, fyysinen passiivisuus ja unihäiriöt, lisäävät sairastumisen riskiä. Ikäihmisten yksinäisyys ennustaa erityisesti kohonnutta verenpainetta, sepelvaltimotautia sekä aivohalvausta. Vaikka edellä mainittuja yhteyksiä ja niiden välittäjiä tunnistettiin, yksinäisyyden ja sairastuvuuden kokonaisvaikutus ei ole kuitenkaan selitettävissä pelkästään näillä mekanismeilla. Ikäihmisten yksinäisyyden yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen kaipaa siis lisää tutkimusta. Sydän- ja verisuonitautien ja diabeteksen riskitekijät ovat pitkään olleet kansanterveystieteessä laajasti tunnistettuja. Tämän tutkielman tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä siitä, että perinteisten riskitekijöiden rinnalle on noussut uusia sairastuvuuteen vaikuttavia tekijöitä. Ikäihmisten yksinäisyys on sydän- ja verisuonitautien sekä diabeteksen riskitekijä ja siten myös kansanterveydellinen uhka. Tulokset korostavat sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä ihmisen kokonaisterveydessä. Ikäihmisten yksinäisyyttä tulisi ehkäistä, jotta yksilöt säästyisivät sairauksien aiheuttamilta kärsimyksiltä ja yhteiskunta välttyisi hoitotaakan kasvulta sekä palvelujen ja talouden kuormittumiselta.