Major Traumas and Reproductive Health in Women
Vaajala, Matias (2023)
Vaajala, Matias
Tampere University
2023
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-09
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2854-2
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2854-2
Tiivistelmä
Suurten traumojen (lantionmurtuma, selkärankamurtuma jne.) vaikutuksista naisten myöhempään lisääntymisterveyteen on tehty vain muutamia tutkimuksia, sillä suurin osa tutkimuksista on keskittynyt pääasiassa joko lisääntymiselimistön traumoihin, raskaudenaikaisiin vammoihin tai ainoastaan aikaisempien traumojen vaikutuksista synnytystapaan. Tutkimukset, jotka keskittyvät isojen ortopedisten vammojen, kuten lantio- ja selkärankamurtuminen vaikutuksiin rajoittuvat pääasiassa pieniin tutkimuksiin. Lantio- ja selkämurtumien tiedetään lisäävän riskiä keisarileikkauksille, mutta niistä on hyvin vähän tutkimuksia liittyen vastasyntyneen terveyteen tai raskaudenaikaisiin ongelmiin. Lisäksi aivovammojen tiedetään lisäävän riskiä amenorrealle ja aiheuttavan häiriöitä kuukautiskierrossa. Aivovammojen pitkäaikaisvaikutuksia tuleviin raskauksiin ja vastasyntyneiden terveyteen ei ole kunnolla tutkittu aikaisemmin. Suurin osa aihetta aikaisemmin tutkineista tutkimuksista on tapauskertomuksia tai pieniä paikallisia tutkimuksia.
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli raportoida suurten traumojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisten naisten keskuudessa ja tutkia näiden traumojen vaikutuksia lisääntymisterveyteen käyttäen valtakunnallisia rekistereitä. Tutkimuksessa I laskimme lantiomurtumien ja leikkaushoitojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisille naisille ja analysoimme näiden vaikutuksia tuleviin raskauksiin ja vastasyntyneen terveyteen. Tutkimuksessa II laskimme selkärankamurtumien ja selkärankamurtumaoperaatioiden, sekä muiden selkärankaoperaatioiden ilmaantuvuudet lisääntymisikäisille naisille ja analysoimme näiden vaikutuksia tuleviin raskauksiin. Tutkimuksessa III laskimme aivovammojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisille naisille ja analysoimme näiden vaikutuksia myöhempiin raskauksiin ja vastasyntyneen terveyteen. Tutkimuksessa IV laskettiin suurten vammojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisillä naisilla ja analysoitiin riskiä tapahtumalle, jossa nainen tulee raskaaksi suuren trauman jälkeen verrattuna pieniin vammoihin. Tupakoitsijoiden riskiä saada murtuma raskauden jälkeen verrattuna tupakoimattomiin naisiin perustuen synnytysrekisterin tupakointitunnukseen analysoitiin tutkimuksessa V.
Potilastiedot kerättiin kansallisesta synnytysrekisteristä ja hoitoilmoitusrekisteristä. Rekisterit yhdistettiin käyttäen pseudonymisoitua tunnistuskoodia jokaiselle henkilölle, jotka olivat mukana tutkimuksessa. Tutkimusjakso oli vuodesta 1998 vuoteen 2018. Tiedot traumoista saatiin hoitoilmoitusrekisteristä ja informaatio raskauksista kerättiin kansallisesta synnytysrekisteristä. Yhteensä 628 908 eri naisella oli 1 192 825 raskautta tutkimusjakson aikana. Tutkimuksissa I, II ja III, tutkimuksessa mukana olevien traumojen jälkeiset raskaudet muodostivat potilasryhmän, jota vertailtiin raskauksiin ilman aikaisempaa kyseistä traumaa. Tutkimuksessa IV, riskiä tapahtumalle, jossa nainen tulee raskaaksi trauman jälkeen, analysoitiin. Potilaita, jotka olivat saaneet suuren trauman, vertailtiin kämmenen murtuman saaneisiin potilaisiin. Tutkimuksessa V, riskiä murtumille raskauden jälkeen vertailtiin tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien kesken. Tilastollisina analyyseina käytettiin tilastollisten testien lisäksi logistista regressiomallia ja Coxin regressiomallia.
Todennäköisyys ennenaikaisille synnytyksille (aOR 1.32, 95 % CI 1.01-1.69), keisarileikkauksille (aOR 1.57, 95% CI 1.34 – 1.83), ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.31, 95% CI 1.07 – 1.58) oli korkeampi naisten keskuudessa, jolla on ollut aikaisempi lantiomurtuma. Tutkimuksessa II, selkärankamurtuman jälkeen todennäköisyys keisarileikkaukselle (aOR 1.30, 95% CI 1.17 – 1.45) ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.18, 95% CI 1.08 – 1.29) oli korkeampi. Murtumaan liittymättömän selän luudutusleikkauksen jälkeen, todennäköisyys keisarileikkaukselle (aOR 1.63, 95% CI 1.34 – 1.96), ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.35, 95% CI 1.07 – 1.68) oli korkeampi. Erityisesti selän luudutusleikkaus lannerangassa lisäsi todennäköisyyttä keisarileikkaukselle (aOR 1.80, CI 1.38 – 2.34). Lisäksi murtumaan liittymättömien selän luudutusleikkausten ilmaantuvuus nousi viii voimakkaasti tutkimuksen aikana (156 %). Tutkimuksessa III, todennäköisyys ennenaikaisille synnytyksille (aOR 1.19, 95% CI 1.11 – 1.28), keisarileikkauksille (aOR 1.25, 95% CI 1.19 – 1.31), ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.26, CI 1.19 – 1.33) oli korkeampi naisten keskuudessa, joilla oli ollut aikaisempi aivovamma. Lisäksi aivovammojen ilmaantuvuus kasvoi reilusti tutkimusjakson aikana, kasvaen 103 per 100 000 henkilövuodesta (1998) 257 per 100 000 henkilövuoteen (2018). Tutkimuksessa IV havaittiin, että lisääntyvyys oli alhaisempi lonkka- tai reisimurtumaryhmässä ikäryhmissä 15–25 vuotta (HR 0.72, CI 0.58–0.88) ja 15–34 vuotta (HR 0.65, CI 0.52 – 0.82), kun verrattiin kämmenen murtuman saaneisiin. Lisäksi naisilla, joilla oli lantiomurtuma ikäryhmässä 25–34 vuotta oli alhaisempi lisääntyvyys (HR 0.79, CI 0.64 – 0.97) kämmenmurtuma ryhmään verrattuna. Tutkimuksessa V tupakoivien naisien riski murtumille oli korkeampi yhden vuoden seurantajaksolla (aHR 1.73, CI 1.53 – 1.96), sekä viiden vuoden seurantajaksolla (aHR 1.74, CI 1.64 – 1.84) kuin tupakoimattomilla naisilla. Riski oli korkeampi myös murtumille kaikilla anatomisilla alueilla, polytraumoille, vakaville murtumille (yli vuorokauden hoitojaksoa vaativille), sekä lieville murtumille (alle vuorokauden hoitojaksoa vaativille).
Tulostemme perusteella alatiesynnytys on yleisellä tasolla äidille mahdollinen ja yleisesti turvallinen lantiomurtumien, selkärankamurtumien tai -operaatioiden, sekä aivovammojen jälkeen. Ennenaikaiset synnytykset, toimenpiteelliset alatiesynnytykset, puudutukset synnytyksen yhteydessä, sekä vastasyntyneen tehohoidon tarve olivat kuitenkin yleisempiä aivovamman jälkeen. Aivovammojen historia tulisi tiedostaa mahdollisena tekijänä vaikuttamassa synnytykseen ja vastasyntyneen terveyteen. Lisäksi totesimme, että naisilla, joilla on lonkan, reiden, tai lantion murtuma on alhaisempi lisääntyvyys viiden vuoden ajan trauman jälkeen. Raskauden aikana tupakoivilla naisilla on suurempi riski saada murtuma synnytyksen jälkeen kuin tupakoimattomilla.
Tämän retrospektiivisen tutkimuksen tavoitteena oli raportoida suurten traumojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisten naisten keskuudessa ja tutkia näiden traumojen vaikutuksia lisääntymisterveyteen käyttäen valtakunnallisia rekistereitä. Tutkimuksessa I laskimme lantiomurtumien ja leikkaushoitojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisille naisille ja analysoimme näiden vaikutuksia tuleviin raskauksiin ja vastasyntyneen terveyteen. Tutkimuksessa II laskimme selkärankamurtumien ja selkärankamurtumaoperaatioiden, sekä muiden selkärankaoperaatioiden ilmaantuvuudet lisääntymisikäisille naisille ja analysoimme näiden vaikutuksia tuleviin raskauksiin. Tutkimuksessa III laskimme aivovammojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisille naisille ja analysoimme näiden vaikutuksia myöhempiin raskauksiin ja vastasyntyneen terveyteen. Tutkimuksessa IV laskettiin suurten vammojen ilmaantuvuudet lisääntymisikäisillä naisilla ja analysoitiin riskiä tapahtumalle, jossa nainen tulee raskaaksi suuren trauman jälkeen verrattuna pieniin vammoihin. Tupakoitsijoiden riskiä saada murtuma raskauden jälkeen verrattuna tupakoimattomiin naisiin perustuen synnytysrekisterin tupakointitunnukseen analysoitiin tutkimuksessa V.
Potilastiedot kerättiin kansallisesta synnytysrekisteristä ja hoitoilmoitusrekisteristä. Rekisterit yhdistettiin käyttäen pseudonymisoitua tunnistuskoodia jokaiselle henkilölle, jotka olivat mukana tutkimuksessa. Tutkimusjakso oli vuodesta 1998 vuoteen 2018. Tiedot traumoista saatiin hoitoilmoitusrekisteristä ja informaatio raskauksista kerättiin kansallisesta synnytysrekisteristä. Yhteensä 628 908 eri naisella oli 1 192 825 raskautta tutkimusjakson aikana. Tutkimuksissa I, II ja III, tutkimuksessa mukana olevien traumojen jälkeiset raskaudet muodostivat potilasryhmän, jota vertailtiin raskauksiin ilman aikaisempaa kyseistä traumaa. Tutkimuksessa IV, riskiä tapahtumalle, jossa nainen tulee raskaaksi trauman jälkeen, analysoitiin. Potilaita, jotka olivat saaneet suuren trauman, vertailtiin kämmenen murtuman saaneisiin potilaisiin. Tutkimuksessa V, riskiä murtumille raskauden jälkeen vertailtiin tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien kesken. Tilastollisina analyyseina käytettiin tilastollisten testien lisäksi logistista regressiomallia ja Coxin regressiomallia.
Todennäköisyys ennenaikaisille synnytyksille (aOR 1.32, 95 % CI 1.01-1.69), keisarileikkauksille (aOR 1.57, 95% CI 1.34 – 1.83), ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.31, 95% CI 1.07 – 1.58) oli korkeampi naisten keskuudessa, jolla on ollut aikaisempi lantiomurtuma. Tutkimuksessa II, selkärankamurtuman jälkeen todennäköisyys keisarileikkaukselle (aOR 1.30, 95% CI 1.17 – 1.45) ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.18, 95% CI 1.08 – 1.29) oli korkeampi. Murtumaan liittymättömän selän luudutusleikkauksen jälkeen, todennäköisyys keisarileikkaukselle (aOR 1.63, 95% CI 1.34 – 1.96), ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.35, 95% CI 1.07 – 1.68) oli korkeampi. Erityisesti selän luudutusleikkaus lannerangassa lisäsi todennäköisyyttä keisarileikkaukselle (aOR 1.80, CI 1.38 – 2.34). Lisäksi murtumaan liittymättömien selän luudutusleikkausten ilmaantuvuus nousi viii voimakkaasti tutkimuksen aikana (156 %). Tutkimuksessa III, todennäköisyys ennenaikaisille synnytyksille (aOR 1.19, 95% CI 1.11 – 1.28), keisarileikkauksille (aOR 1.25, 95% CI 1.19 – 1.31), ja vastasyntyneen heikentyneelle terveydelle (aOR 1.26, CI 1.19 – 1.33) oli korkeampi naisten keskuudessa, joilla oli ollut aikaisempi aivovamma. Lisäksi aivovammojen ilmaantuvuus kasvoi reilusti tutkimusjakson aikana, kasvaen 103 per 100 000 henkilövuodesta (1998) 257 per 100 000 henkilövuoteen (2018). Tutkimuksessa IV havaittiin, että lisääntyvyys oli alhaisempi lonkka- tai reisimurtumaryhmässä ikäryhmissä 15–25 vuotta (HR 0.72, CI 0.58–0.88) ja 15–34 vuotta (HR 0.65, CI 0.52 – 0.82), kun verrattiin kämmenen murtuman saaneisiin. Lisäksi naisilla, joilla oli lantiomurtuma ikäryhmässä 25–34 vuotta oli alhaisempi lisääntyvyys (HR 0.79, CI 0.64 – 0.97) kämmenmurtuma ryhmään verrattuna. Tutkimuksessa V tupakoivien naisien riski murtumille oli korkeampi yhden vuoden seurantajaksolla (aHR 1.73, CI 1.53 – 1.96), sekä viiden vuoden seurantajaksolla (aHR 1.74, CI 1.64 – 1.84) kuin tupakoimattomilla naisilla. Riski oli korkeampi myös murtumille kaikilla anatomisilla alueilla, polytraumoille, vakaville murtumille (yli vuorokauden hoitojaksoa vaativille), sekä lieville murtumille (alle vuorokauden hoitojaksoa vaativille).
Tulostemme perusteella alatiesynnytys on yleisellä tasolla äidille mahdollinen ja yleisesti turvallinen lantiomurtumien, selkärankamurtumien tai -operaatioiden, sekä aivovammojen jälkeen. Ennenaikaiset synnytykset, toimenpiteelliset alatiesynnytykset, puudutukset synnytyksen yhteydessä, sekä vastasyntyneen tehohoidon tarve olivat kuitenkin yleisempiä aivovamman jälkeen. Aivovammojen historia tulisi tiedostaa mahdollisena tekijänä vaikuttamassa synnytykseen ja vastasyntyneen terveyteen. Lisäksi totesimme, että naisilla, joilla on lonkan, reiden, tai lantion murtuma on alhaisempi lisääntyvyys viiden vuoden ajan trauman jälkeen. Raskauden aikana tupakoivilla naisilla on suurempi riski saada murtuma synnytyksen jälkeen kuin tupakoimattomilla.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4943]