Erityinen tuki varhaiskasvatuksen pedagogisessa suunnittelussa: Varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää miten varhaiskasvatuksen opettajat huomioivat erityisen tuen tarpeen osana ryhmää pedagogisen toiminnan suunnittelussa, sekä sitä, millaisia toimintatapoja varhaiskasvatusryhmässä on käytössä erityisen tuen tarpeen näkökulmasta. Elokuussa 2022 astui voimaan lakimuutos varhaiskasvatuslaissa, joka velvoittaa varhaiskasvatuksen palveluntarjoajia tarjoamaan kolmitasoista tukea varhaiskasvatusikäisille. Tuen vahvin taso on erityinen tuki. Erityisessä tuessa lapsella on omat henkilökohtaiset oppimissuunnitelmansa ja yksilölliset tavoitteet saavutettavana, mutta tuki toteutetaan inklusiivisesti osana lapsiryhmää. Ohjaavien asiakirjojen mukaan, pedagogisen toiminnan suunnittelussa lasten tarpeet, mielenkiinnon kohteet ja vahvuudet ovat keskeinen lähtökohta.

Tutkimusaiheen ajankohtaisuuden sekä erityisen tuen tarpeen lisääntymisen vuoksi on perusteltua tutkia, kuinka erityinen tuki toteutuu ja kuinka se huomioidaan varhaiskasvatuksessa pedagogista toimintaa suunniteltaessa. Tämän laadullisen tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua haastattelua. Tutkimukseen valittiin kuusi varhaiskasvatuksen opettajaa, joiden ryhmissä oli erityisen tuen lapsia tai heillä oli kokemusta viimeisen puolen vuoden ajalta toiminnasta erityiseen tukeen kuuluvien lasten opettajana. Haastattelut toteutettiin haastateltavien työpaikoilla ja haastattelut nauhoitettiin. Aineiston analyysissa kummankin tutkimuskysymyksen kohdalla on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Ensimmäistä tutkimuskysymystä ohjaa Heiskasen (2019) jäsennys ryhmän toimintatapojen suunnittelusta ja toisen tutkimuskysymyksen analyysia ohjaa varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2022) tuen muotojen jäsennys.

Tutkimustulokset osoittivat, että varhaiskasvatuksen opettajat ottavat erityisen tuen tarpeen huomioon pedagogista toimintaa suunnitellessaan, mutta eivät toimi täysin ohjaavien asiakirjojen ohjaamassa viitekehyksessä, lasten mielenkiinnonkohteiden sekä vahvuuksien huomioimisessa toimintaa suunnitellessaan. Tutkimuksesta ilmeni henkilöstön monipuolisuus toimintatapojen osalta. Varhaiskasvatuksen opettajat tunnistivat toimintatapoja koko ryhmän kannalta, vaikka tukitoimet oli suunniteltu erityisen tuen tarpeeseen. Tutkimuksessa nousi esille erityispedagogisen kouluttautumisen tarve, jonka avulla erityisen tuen huomioiminen voisi nousta paremmin esille. Jatkossa voitaisiin tutkia kohdennettuna alle 3-vuotiaita, sillä tämän ikäryhmän osallistuminen varhaiskasvatukseen lisääntyy koko ajan.