Syyrian sisällissota uusien sotien kontekstissa: sisällönanalyysi Yhdistyneiden kansakuntien raportoinnista

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on lähestyä Syyrian sisällissotaa Mary Kaldorin “uudet sodat” (new wars) -teorian näkökulmasta ja vastata kysymykseen sitä, esiintyykö sodassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) raportoinnin perusteella tälle teorialle ominaisia ilmiöitä. Tarkentavana kysymyksenä tutkimuksessa vastataan siihen, kiinnittääkö YK raportoinnissaan huomiota näihin sodankäynnin ja toiminnan muotoihin. Tutkielmassa teorialle ominaisiksi ilmiöiksi määriteltiin identiteettipolitiikan kautta motivoitunut väkivalta siviilejä ja siviilikohteita vastaan sekä sodan rahoittamisen muotoihin liittyvät muutokset. Määrittely tapahtui pääosin Kaldorin Uudet ja vanhat sodat: järjestäytynyt väkivalta globalisaation aikakaudella -teoksen pohjalta.

Tutkielma toteutettiin laadullisena teorialähtöisenä sisällönanalyysina. Menetelmän avulla analysoitiin YK:n ihmisoikeusneuvoston ja YK:n turvallisuusneuvoston tuottamia raporttikokonaisuuksia, joissa kuvattiin Syyrian sisällissodan tapahtumia ihmisoikeusrikkomusten sekä turvallisuuden näkökulmista. Aineisto, eli 14:n raportin otanta, valittiin siten, että tutkielmassa voidaan havaita Syyrian sisällissodassa tapahtunut ajallinen muutos vuosien 2012 ja 2019 välillä. Teorialähtöisen sisällönanalyysin mukaisesti teoriasta muodostettiin kaksi koodia, joiden kautta aineistoa käytiin läpi.

Tutkielma rakentui siten, että Syyrian sisällissodan toimijat erotettiin kolmeen eri ryhmään, eli Syyrian hallitukseen ja sen kannattajiin, hallitusta vastustaviin kapinallisiin sekä Irakin ja Syyrian islamilaiseen valtioon (ISIS). YK:n raporteissa kuvataan jokaisen ryhmän toimintaa, mitä käsitellään tutkielmassa.

Keskeisenä tuloksena tutkielmasta nousee esiin, että jokaisen kolmen edellä mainitun ryhmän toiminnasta voidaan löytää uusille sodille ominaisia piirteitä YK:n raportoinnin perusteella ja YK ottaa raportoinnissaan ainakin osittain huomioon teorialle tärkeät sodankäynnin ja toiminnan muodot. Keskeinen huomio on myös se, että toimijoiden välillä on suuria eroja, eli ISIS:n toiminnasta löydetään eniten ja Syyrian hallituksen toiminnasta vähiten uusia sotia vastaavia piirteitä. Tutkielmassa havaittiin myös nouseva trendi uusien sotien kaltaisessa väkivaltaisessa toiminnassa, mistä voidaan päätellä, että Syyrian sisällissodan osapuolissa on tapahtunut teorian mukaisesti radikalisoitumista ajan mittaan ja/tai YK kiinnittää näihin toimiin enemmän huomiota myöhemmissä raporteissaan.