Palkkauksen koetun kannustavuuden ja työssä koetun kiireen yhteys työuupumuksen oireisiin

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin, onko kokemus palkkauksen kannustavuudesta yhteydessä työuupumuksen oireisiin. Lisäksi tutkin, onko se, kuinka usein palkansaaja kokee työssään kiirettä, yhteydessä työuupumuksen oireisiin ja onko palkkauksen koetulla kannustavuudella ja työssä koetulla kiireellä yhteis- eli interaktiovaikutusta työuupumuksen oireisiin. Työuupumus on vakava työntekijöiden hyvinvointia uhkaava ilmiö, joka vaikuttaa sekä työssä jaksamiseen että siinä jatkamiseen. Vuonna 2018 noin kaksi kolmasosaa naisista ja hieman yli puolet miehistä koki vakavan työuupumuksen selvänä vaarana tai vähintään ajatteli sitä silloin tällöin. Tämän tutkielman teoreettisia lähtökohtia ovat distributiivinen oikeudenmukaisuus sekä työn vaatimusten ja voimavarojen malli. Distributiivisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta palkkauksen kokeminen kannustavaksi kumpuaa sen kokemisesta oikeudenmukaiseksi, minkä lisäksi oikeudenmukaisuuden kokemus ehkäisee työuupumusta. Työn vaatimusten ja voimavarojen mallin mukaan työn vaatimusten, kuten kiireen, ja voimavarojen, kuten palkan, suhde ennustaa esimerkiksi työn kuormittavuutta. Malliin sisältyvän puskurointiteorian mukaan työn voimavarat voivat puskuroida työn vaatimusten vaikutusta työuupumukseen.

Käytän aineistona vuoden 2020 työolobarometria, jonka olen saanut käyttööni Tietoarkistolta. Aineisto on kvantitatiivinen, ja analysoin sitä SPSS-ohjelmistolla. Analyysimenetelminä käytän kuvailevia menetelmiä, yksi- ja kaksisuuntaista varianssianalyysiä sekä kovarianssianalyysiä. Tutkielman selitettävä muuttuja on työuupumuksen oireita kuvaava summamuuttuja, jonka olen muodostanut neljästä työuupumuksen yksittäisiä oireita kuvaavasta muuttujasta. Selittävät muuttujat ovat palkkauksen koettua kannustavuutta ja työssä koettua kiirettä kuvaavat muuttujat. Kovarianssianalyysin kovariaatteja eli kontrollimuuttujia ovat ikä, sukupuoli, toimiala ja ammatti.

Tutkielman tuloksista käy ilmi, että sekä palkkauksen koettu kannustavuus että työssä koettu kiire ovat yhteydessä työuupumuksen oireisiin. Palkkauksen koetun kannustavuuden yhteys oli negatiivinen, eli palkkauksensa melko tai erittäin kannustavaksi kokevat kokivat keskimäärin tilastollisesti merkitsevästi vähemmän työuupumuksen oireita kuin he, jotka kokevat palkkauksensa korkeintaan vain vähän kannustavaksi. Työssä koetun kiireen osalta yhteys oli positiivinen, eli työssään kiirettä päivittäin tai viikoittain kokevat kokivat työuupumuksen oireita keskimäärin tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin kiirettä työssään korkeintaan kuukausittain kokevat. Palkkauksen koetun kannustavuuden ja työssä koetun kiireen interaktiovaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkielman tulosten perusteella palkkauksen koettu kannustavuus on syytä huomioida työn mahdollisena voimavaratekijänä ja työssä koettu kiire työn vaatimustekijänä, jotka voivat yhdessä muiden työn vaatimus- ja voimavaratekijöiden kanssa ehkäistä tai ennustaa työuupumusta.