Electrocardiogram in Assessing Mortality in Acute Coronary Syndromes
Koivula, Kimmo (2023)
Koivula, Kimmo
Tampere University
2023
Lääketieteen ja biotieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine and Life Sciences
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-05-26
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2864-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2864-1
Tiivistelmä
Sydänsähkökäyrä eli EKG on ollut sydäninfarktin diagnosoinnin kulmakivi yli sadan vuoden ajan. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että EKG:ssä nähtävien muutosten avulla voidaan arvioida sepelvaltimotautikohtauksen saaneen potilaan ennustetta. EKG:n merkitystä tosielämän sepelvaltimokohtauspotilaiden ennusteen arvioinnissa ei tunneta hyvin.
Tämä väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta (tutkimus I, II ja III). Tutkimme sepelvaltimotautikohtauksen saaneita potilaita ja jaoimme heidät ryhmiin EKG:ssä todettujen muutosten perusteella. Tavoitteena oli tutkia valikoimattomassa tosielämän potilasjoukossa, miten EKG:n perusteella jaetut potilasryhmät eroavat toisistaan riskitekijöiden ja taustasairauksien suhteen. Lisäksi tutkimme EKG- muutosten merkitystä ennusteeseen. Tutkimuksessa I selvitimme, mikä on keskipitkän aikavälin kuolleisuus potilailla, joilla on ST-nousuinfarkti (ST-elevation myocardial infarction; STEMI) ja EKG:n perusteella iskemia-asteluokka 2 (Grade of ischemia 2; G2I) tai 3 (Grade of ischemia 3; G3I). Selvitimme myös niiden STEMI- potilaiden kuolleisuutta, joihin ei voida soveltaa iskemia-asteluokittelua (ryhmä ”no grade”; NG). Tutkimuksessa II selvitimme Q-aallon ja T-aallon inversion vaikutusta yhdessä ja erikseen STEMI-potilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksessa III selvitimme, mikä on eri EKG-muutosten merkitys sepelvaltimotautikohtauksen pitkän aikavälin kuolleisuuteen.
Tutkimusten I ja II aineistona käytettiin HUS-STEMI- (n=448) ja STEMI 2005 - tutkimuksen (n=310) yhdistettyä potilasaineistoa. Kumpikin tutkimus oli havainnoiva, ja niihin otettiin peräkkäisiä STEMI-potilaita. Tutkimuksen III aineistona käytettiin TACOS-tutkimuksen (n=1184) potilaita. TACOS- tutkimukseen otettiin peräkkäisiä potilaita, joilla oli varmennettu sepelvaltimotautikohtaus. Kuolleisuustiedot saatiin Suomen kansallisesta kuolinsyyrekisteristä.
Tutkimuksessa I todettiin, että kuukauden kuolleisuus oli G2I-potilailla 6,8 %, G3I-potilailla 14,8 % ja NG-potilailla 15,3 %, p=0,003. Vuoden kuolleisuus näillä ryhmillä oli 10,3 %, 18,6 % ja 25,2 %, p<0,001. Logistisen regression yhden muuttujan analyysissa G3I-potilailla (OR 2,00, 95 % CI 1,07–3,72) ja NG-potilailla (OR 2,95, 95 % CI 1,79–4,84) oli korkeampi riski kuolla vuoden kuluessa kuin G2I- potilailla. Monimuuttujamallissa NG ennusti vuoden kuolleisuutta (OR 2,82, 95 % CI 1,79–4,84), mutta G3I ei ennustanut vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi (OR 2,36, 95 % CI 0,924–6,03).
Tutkimuksessa II todettiin, että Q-aallot ja T-inversiot diagnoosivaiheen EKG:ssä liittyivät STEMI-potilaan vuoden kuolleisuuteen, ja korkein kuolleisuus on potilailla, joilla on sekä Q-aalto että T-inversio (Q+TWI+) (31,0 %). T-inversio ilman Q-aaltoa (Q-TWI+) johti 22,0 % kuolleisuuteen, ja Q-aalto ilman T-inversiota (Q+TWI-) 19,2 % kuolleisuuteen. Ilman kumpaakin EKG-muutosta (Q-TWI-) kuolleisuus oli 9,8 %, p=0,002. Logistisen regression yhden muuttujan analyysissa kukin ryhmä ennusti vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi verrattuna Q- TWI- -ryhmään. Monimuuttuja-analyysissa ainoastaan Q+TWI+ ennusti itsenäisesti vuoden kuolleisuutta (OR 7,14, 95 % CI 2,05–24,9), kun taas muiden ryhmien ennustevaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimuksen III tärkein havainto oli, että eri EKG-löydöksillä on erilainen kuolleisuusvaikutus pitkällä aikavälillä sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneilla potilailla. Kaplan-Meier-analyysi näytti, että paras ennuste on potilailla, joiden EKG on normaali. Ennuste huononi seuraavassa järjestyksessä eri EKG-muuttujilla: ST- nousu, ST-lasku tai T-inversio, oikea haarakatkos, Q-aalto, muu EKG-muutos, globaali iskemia, vasemman kammion hypertrofia ja vasen haarakatkos, p<0,001. Iällä ja sukupuolella vakioituna kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannassa ennustivat vasen haarakatkos (HR 3,25, 95 % CI 1,65–6,40, p=0,001), muut EKG- muutokset (HR 3,01, 95 % CI 1,56–6,09, p=0,001), vasemman kammion hypertrofia (HR 2,54, 95 % CI 1,29–4,97, p=0,007), Q-aallot (HR 2,28, 95 % CI 1,20–4,32, p=0,012) sekä globaali iskemia (HR 2,22, 95 % CI 1,14–4,31, p=0,019). Oikea haarakatkos, ST-nousu tai ST-lasku/T-inversio eivät ennustaneet kymmenen vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi.
Johtopäätökset. Kuolleisuutta voidaan ennustaa EKG:n perusteella STEMI:ssä ja muissa sepelvaltimotautikohtaustyypeissä. G3I ennustaa korkeampaa kuolleisuutta kuin G2I, mutta suurin kuolleisuus on potilailla, joihin tämä luokittelu ei päde. Q- aallot ja T-inversiot lisäävät kuoleman riskiä STEMI-potilailla, ja suurin kuolleisuus on niillä, joilla on sekä Q-aalto että T-inversio tulovaiheen EKG:ssä. Sepelvaltimotautikohtauksen pitkän aikavälin ennustetta voidaan arvioida EKG:n perusteella, ja korkein kuolleisuus on potilailla, joilla on vasen haarakatkos.
Tämä väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta (tutkimus I, II ja III). Tutkimme sepelvaltimotautikohtauksen saaneita potilaita ja jaoimme heidät ryhmiin EKG:ssä todettujen muutosten perusteella. Tavoitteena oli tutkia valikoimattomassa tosielämän potilasjoukossa, miten EKG:n perusteella jaetut potilasryhmät eroavat toisistaan riskitekijöiden ja taustasairauksien suhteen. Lisäksi tutkimme EKG- muutosten merkitystä ennusteeseen. Tutkimuksessa I selvitimme, mikä on keskipitkän aikavälin kuolleisuus potilailla, joilla on ST-nousuinfarkti (ST-elevation myocardial infarction; STEMI) ja EKG:n perusteella iskemia-asteluokka 2 (Grade of ischemia 2; G2I) tai 3 (Grade of ischemia 3; G3I). Selvitimme myös niiden STEMI- potilaiden kuolleisuutta, joihin ei voida soveltaa iskemia-asteluokittelua (ryhmä ”no grade”; NG). Tutkimuksessa II selvitimme Q-aallon ja T-aallon inversion vaikutusta yhdessä ja erikseen STEMI-potilaiden kuolleisuuteen. Tutkimuksessa III selvitimme, mikä on eri EKG-muutosten merkitys sepelvaltimotautikohtauksen pitkän aikavälin kuolleisuuteen.
Tutkimusten I ja II aineistona käytettiin HUS-STEMI- (n=448) ja STEMI 2005 - tutkimuksen (n=310) yhdistettyä potilasaineistoa. Kumpikin tutkimus oli havainnoiva, ja niihin otettiin peräkkäisiä STEMI-potilaita. Tutkimuksen III aineistona käytettiin TACOS-tutkimuksen (n=1184) potilaita. TACOS- tutkimukseen otettiin peräkkäisiä potilaita, joilla oli varmennettu sepelvaltimotautikohtaus. Kuolleisuustiedot saatiin Suomen kansallisesta kuolinsyyrekisteristä.
Tutkimuksessa I todettiin, että kuukauden kuolleisuus oli G2I-potilailla 6,8 %, G3I-potilailla 14,8 % ja NG-potilailla 15,3 %, p=0,003. Vuoden kuolleisuus näillä ryhmillä oli 10,3 %, 18,6 % ja 25,2 %, p<0,001. Logistisen regression yhden muuttujan analyysissa G3I-potilailla (OR 2,00, 95 % CI 1,07–3,72) ja NG-potilailla (OR 2,95, 95 % CI 1,79–4,84) oli korkeampi riski kuolla vuoden kuluessa kuin G2I- potilailla. Monimuuttujamallissa NG ennusti vuoden kuolleisuutta (OR 2,82, 95 % CI 1,79–4,84), mutta G3I ei ennustanut vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi (OR 2,36, 95 % CI 0,924–6,03).
Tutkimuksessa II todettiin, että Q-aallot ja T-inversiot diagnoosivaiheen EKG:ssä liittyivät STEMI-potilaan vuoden kuolleisuuteen, ja korkein kuolleisuus on potilailla, joilla on sekä Q-aalto että T-inversio (Q+TWI+) (31,0 %). T-inversio ilman Q-aaltoa (Q-TWI+) johti 22,0 % kuolleisuuteen, ja Q-aalto ilman T-inversiota (Q+TWI-) 19,2 % kuolleisuuteen. Ilman kumpaakin EKG-muutosta (Q-TWI-) kuolleisuus oli 9,8 %, p=0,002. Logistisen regression yhden muuttujan analyysissa kukin ryhmä ennusti vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi verrattuna Q- TWI- -ryhmään. Monimuuttuja-analyysissa ainoastaan Q+TWI+ ennusti itsenäisesti vuoden kuolleisuutta (OR 7,14, 95 % CI 2,05–24,9), kun taas muiden ryhmien ennustevaikutus ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Tutkimuksen III tärkein havainto oli, että eri EKG-löydöksillä on erilainen kuolleisuusvaikutus pitkällä aikavälillä sepelvaltimotautikohtaukseen sairastuneilla potilailla. Kaplan-Meier-analyysi näytti, että paras ennuste on potilailla, joiden EKG on normaali. Ennuste huononi seuraavassa järjestyksessä eri EKG-muuttujilla: ST- nousu, ST-lasku tai T-inversio, oikea haarakatkos, Q-aalto, muu EKG-muutos, globaali iskemia, vasemman kammion hypertrofia ja vasen haarakatkos, p<0,001. Iällä ja sukupuolella vakioituna kuolleisuutta kymmenen vuoden seurannassa ennustivat vasen haarakatkos (HR 3,25, 95 % CI 1,65–6,40, p=0,001), muut EKG- muutokset (HR 3,01, 95 % CI 1,56–6,09, p=0,001), vasemman kammion hypertrofia (HR 2,54, 95 % CI 1,29–4,97, p=0,007), Q-aallot (HR 2,28, 95 % CI 1,20–4,32, p=0,012) sekä globaali iskemia (HR 2,22, 95 % CI 1,14–4,31, p=0,019). Oikea haarakatkos, ST-nousu tai ST-lasku/T-inversio eivät ennustaneet kymmenen vuoden kuolleisuutta tilastollisesti merkitsevästi.
Johtopäätökset. Kuolleisuutta voidaan ennustaa EKG:n perusteella STEMI:ssä ja muissa sepelvaltimotautikohtaustyypeissä. G3I ennustaa korkeampaa kuolleisuutta kuin G2I, mutta suurin kuolleisuus on potilailla, joihin tämä luokittelu ei päde. Q- aallot ja T-inversiot lisäävät kuoleman riskiä STEMI-potilailla, ja suurin kuolleisuus on niillä, joilla on sekä Q-aalto että T-inversio tulovaiheen EKG:ssä. Sepelvaltimotautikohtauksen pitkän aikavälin ennustetta voidaan arvioida EKG:n perusteella, ja korkein kuolleisuus on potilailla, joilla on vasen haarakatkos.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5013]