Media avun tarpeiden näyttämönä: Median esitystapojen ongelmakohtia suhteessa rakenteellisen sosiaalityön arvoihin ja tavoitteisiin

Abstract

Sosiaalityön negatiivisesta julkisuuskuvasta puhutaan yhteiskunnassa paljon. Sosiaalityön tekemää tutkimusta aiheesta ei kuitenkaan juuri ole tehty, etenkään Suomessa. Tässä kandidaatin tutkielmassa lähestyn aihetta mediatutkimuksen näkökulmasta. Tutkielmassa pyrin tarkastelemaan laadullisen review-menetelmän keinoin, miten erilaisista avun tarpeista ja sosiaalisista ongelmista vallitsevassa mediakulttuurissamme tuotetaan tietoa. Tässä tutkimuksessa medialla tarkoitan erilaisia joukkoviestinnän muotoja, joiden välityksellä kansalaisille yhteiskunnassa välitetään tietoa ajankohtaisista aiheista. Tutkimani ilmiön taustalla on erityisesti yhteiskunnallinen huoli sosiaalisen stigman tuottamisesta epäedunmukaisten esitystapojen välityksellä erilaisten avun tarpeiden ympärille.

Tutkimukseni aineisto koostuu yhdeksästä eri puolilla maailmaa tehdystä tieteellisestä tutkimusartikkelista. Tässä tutkielmassa pyrin teemoittelun keinoin tekemään synteesiä perustuen jo aiheesta tehtyyn tutkimukseen. Tekemäni analyysin perusteella näyttäytyy, että mediassa ilmenee sosiaalista stigmaa rakentavia sekä ylläpitäviä esitystapoja liittyen erilaisten avun tarpeiden kuvaamiseen. Tutkimuksessa aineistojen pohjalta paljastui neljä teemaa: tiedon yksinkertaistaminen ja epätarkkuus, yhteiskunnan rakenteellisiin ongelmiin liittyvä hiljaisuus, tiettyjen äänien kuulumattomuus sekä vertaaminen mallikansalaiseen.

Tutkimuksessani pyrin herättämään mielenkiintoa tutkimuksen aihetta kohtaan. Median vaikutusvallan huomioiminen sosiaalityön toiminnassa näyttäytyy tämän tutkimuksen tulosten valossa tärkeänä tutkimuskohteena. Media toimii yhteiskunnassa vaikuttajana välittäessään tietoa kansalaisille ja on tästä syystä merkittävä toimija ymmärryksen ja asenneilmapiirin rakentamisessa liittyen erilaisiin yhteiskunnan ilmiöihin. Tämän tutkimuksen tulosten valossa voidaan väittää, että mediassa vallitsevilla esittämisen tavoilla on merkittävä vaikutus siinä, miten erilaiset avun tarpeet yhteiskunnassa mielletään. Pahimmillaan tuotetuilla kuvauksilla avun tarpeista tuotetaan stigmaa ja ennakkoluuloja aiheiden ympärille. Tämä vaikuttaa myös yksilötasolla siten, kokeeko apua tarvitseva yksilö oman elämäntilanteensa hyväksytyksi yhteiskunnassa. Esitystavat vaikuttavat näin ollen myös siihen, miten helposti yksilö päätyy hakemaan apua, avun tarpeen havaitessaan.

Tämän tutkimuksen tulosten valossa median esitystavat näyttäytyvät joko sosiaalista stigmaa rakentavana tai poistavana ilmiönä. Tämä on tärkeä havainto rakenteellisen sosiaalityön toiminnalle, millä on tärkeä tehtävä tuottaa vastapuhetta mediassa hallitseville ongelmallisille esitystavoille. Tämä tutkimus osoittaa, että viestinnän välityksellä tuotetun vastapuheen kautta rakenteellisella sosiaalityöllä on mahdollisuus toteuttaa sosiaalityön oikeudenmukaisuuteen perustuvia arvoja laajasti koko yhteiskunnan toiminnassa.