Fyysisen harjoittelun määrän yhteys sairauspoissaoloihin istumatyötä tekevillä

Abstract

Hyvän fyysisen kunnon on havaittu olevan yhteydessä työkykyyn, sillä se vähentää työkyvyttömyyttä ja on keskeisessä asemassa pitkän työuran rakentamisessa. Liikunnan on tunnistettu olevan yksinkertainen keino edistää yksilön voimavaroja ja terveydentilaa sekä parantaa työkykyä.

Viimeisten vuosikymmenten aikana elinolosuhteet ovat muuttuneet yhä vähemmän fyysisesti kuormittavimmiksi. Tämän myötä fyysinen passiivisuus on lisääntynyt ja fyysinen aktiivisuus vastaavasti vähentynyt. Nyky-yhteiskunnassa tämä kehitys on ollut havaittavissa etenkin työpaikoilla, jossa yhä suurempi osa työntekijöistä tekee tietotyötä, joka ei vaadi juuri lainkaan fyysistä ponnistelua.

Tämä kandidaatintutkielma on aikaisempaan kirjallisuuteen perustuva integroiva kirjallisuuskatsaus. Tutkielmassa tavoitteena on selvittää fyysisen kunnon vaikutuksia sairauspoissaoloihin sekä millainen fyysinen aktiivisuus tukee parhaiten sairauspoissaolojen vähentämistä. Tietokantoina käytin Medlinea ja CINAHL:ia, joista lopulliseen kirjallisuuskatsaukseen päätyi yhdeksän tutkimusta.

Aineiston tulokset osoittivat, että suurempi fyysisen aktiivisuuden määrä on yhteydessä sairauspoissaolojen vähentymiseen istumatyöntekijöillä. Tarkastelun kohteena olevien tutkimusten perusteella on olemassa viitteitä siitä, että liikunta vähentää sairauspoissaoloja parhaiten silloin, kun sitä on riittävästi, se on monipuolista ja intensiteetiltään riittävän voimakasta. Aikuisten liikuntasuositukset saattavat toimia tähän hyvänä pohjana.

Fyysisen aktiivisuuden lisääminen voi olla kustannustehokas vaihtoehto parantamaan työntekijöiden ja sitä kautta koko työyhteisön työhyvinvointia. Fyysinen aktiivisuus ei pelkästään vähennä sairauspoissaoloja, vaan parantaa yksilön kokonaisvaltaista hyvinvointia ja ennaltaehkäisee eri sairauksien syntyä. Fyysinen aktiivisuus edistää terveyttä monella tavalla ja sillä on sekä suoria, että epäsuoria vaikutuksia yksilön hyvinvointiin.

Hyvänä jatkotutkimusaiheena voisi olla mielenkiintoista perehtyä vieläkin tarkemmin siihen, millainen fyysinen aktiivisuus tukee parhaiten sairauspoissaolojen vähentämistä. Kiinnostavaa olisi tietää yksityiskohtaisemmin, hillitseekö fyysinen aktiivisuus sairauspoissaolojen määrän lisäksi myös niiden kestoa. Useassa tutkimuksessa sivuttiin kardiorespiratorisen kunnon vaikutuksia sairauspoissaoloihin. Tämä mittari on erityisen tärkeä tulosten selittämiseksi, koska sitä pidetään erinomaisena terveyden ennustajana.