Vapaaehtoistyö urheiluseuratoiminnassa: Yhteiskunnallisten muutosten heijastuminen urheiluseuran toimintakulttuuriin

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan vapaaehtoistyötä urheiluseuroissa. Urheiluseuratoiminta on aina perustunut vahvasti kansalaistoimintaan ja vapaaehtoistyöhön, joiden ansiosta sitä on ollut mahdollista järjestää. Nykypäivän monipuolistunut urheilukulttuuri, kansainvälistyminen ja lajien suurempi kirjo haastavat urheiluseuroja aiempaa enemmän kohti ammattimaisempaa toimintaan. Kyselyaineiston ja tutkimuskirjallisuuden avulla pyritään löytämään sosiaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat seurojen sisäiseen koheesioon ja sosiaalisiin voimavaroihin sekä muodostetaan erilaisia kuvakulmia urheiluseurojen vapaaehtoistoiminnasta ja sen muutoksista.

Aineiston muodostavat kyselyaineisto ja kaksi podcast-jaksoa, jotka sisältävät asiantuntijahaastattelut. Kyselyaineisto on kerätty urheiluseuroilta eri puolilta Suomea, painottuen kuitenkin Keski- ja Etelä-Suomeen. Kyselyyn vastasi 15 seuratoimijaa. Seurojen ikäprofiili painottui perinteisempiin, vanhempiin seuroihin. Kyselyaineistosta yhdeksän seuraa on perustettu ennen vuotta 1950. Näyte muodostui erikokoisista seuroista, painottuen hieman suurempiin seuroihin, mutta joukossa on myös viisi alle 300 jäsenen seuraa. Toinen aineisto-osuus koostui kahdesta asiantuntijahaastattelusta. Haastatteluissa oli mukana yhteensä kolme eri urheiluseuratoiminnan ammattilaista. Asiantuntijahaastattelut on kerätty valmiina aineistoina kahdesta eri podcast-jaksosta.

Aineistot on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tutkielman kirjallisuuden ja empirian vuoropuhelulla on tarkoitus tutkia vapaaehtoistyön ilmiötä mahdollisimman laaja-alaisesti. Analyysin avulla löytyi merkkejä siitä, että vapaaehtoistyö tarjoaa sosiaalisesti arvokkaan tutkimusalustan. Esimerkiksi lapsen harrastuksen kautta vanhemmat osallistuvat matalammalla kynnyksellä toimintaan. Yhteistoimintaan lähdettiin myös paremmin, jos kyseessä oli jokin isompi sosiaalisesti virittynyt turnauspäivä, ja jolla oli merkitystä lasten ja nuorten harrastustoiminnan jatkumiseen.

Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että nykypäivän vapaaehtoistyöntekijän tulee olla yleishenkilö, joka taitaa niin ryhmädynamiikan kuin myös koordinaattorin taidot ja markkinoinnin. Yhteisöllinen ja vastavuoroinen toiminta näyttää hyödyntävän urheiluseuran sisäistä sosiaalista koheesiota. Tutkimus osoittaa, että aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä löytyy marginaalisesti. Koulutetummat ja kokemusta omaavat vapaaehtoiset ovat valtavan arvokas henkilöstöresurssi urheiluyhteisöille. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan myös todeta, että vapaaehtoisten työtehtävät ovat laajentuneet. Laajemmat vapaaehtoistyöt haastavat ja vaativat urheiluseuroilta uudenlaista adaptoitumista kehittää olosuhteita niin, että urheiluseura voi pärjätä esimerkiksi kansallisissa kilpailuissa.

Ihmisten haluttomuuteen osallistua vapaaehtoistoimintaan voi olla monia syitä, mutta yhtenä yleisimpänä nähtiin aineiston mukaan esimerkiksi kasvanut tulostaso. Talkootöiden korvaamista rahalla pohditaan yhä useammin. Lisäksi vähentyneen aktiivisuuden taustalla voi olla lisääntynyt vapaa-ajan ihannointi ja valinnanvapautta –korostava ajattelu. Nuoremmissa sukupolvissa individualismi näkyy vapaaehtoistyöhön osallistumisessa. Nykypäivänä painotetaan enemmän sitä, että valinnat ovat omalla vastuulla ja oman edun tavoittelu näkyy myös seuratoiminnassa, kuten kaikkialla yhteiskunnassa.