Julkinen tila muutoksessa

Abstract

Yksityisen ja julkisen rajan hämärtyessä on tärkeää selvittää ja arvioida omistuksen yksityistämisen todellisia vaikutuksia julkisten tilojen luonteeseen. Tätä yksityisomistuksen ja julkisen luonnetta tarkastellaankin tässä työssä inklusiivisuuden näkökulmasta. Mitä riskejä yksityistäminen saattaa aiheuttaa inklusiivisuudelle? Miksi inklusiivisuus on julkisen erottamaton ominaisuus ja mitä merkitystä sillä on tilojen käyttäjille ja toisaalta yhteiskunnalle?

Julkisuuden arvioimisen on esitetty olevan mahdollista tarkastelemalla tilan omistusta julkinen-yksityinen-akselilla, sallivuutta inklusiivisuus-eksklusiivisuus-akselilla ja toisaalta käyttäjäkuntaa monimuotoisuuden kautta. Inklusiivisuus kuitenkin itsessään sisältää jo julkisen tilan olemuksen kiteytettynä: ihanteellisesti julkinen tila on henkilön ominaisuuksista riippumatta tasa-arvoisesti saavutettavissa ja käytettävissä oleva tila. Julkisen tilan ominaisuutena inklusiivisuus mahdollistaa myös monimuotoisuuden.

Yksilön kannalta julkiset tilat, kuten aukiot ja kadut tarjoavat mahdollisuuden liikkua paikkojen ja tapahtumien välillä. Julkisessa tilassa yksilö esiintyy julkisesti – julkisfäärissä – suhteessa muihin ihmisiin. Kokemus voi olla osallistava tai vieraannuttava kuuluvuudentunteen mukaan. Lisäksi julkisella tilalla on suuri merkitys kaupungin tunnelmalle, sillä kaupunkien moninaisuus koetaan usein suureksi osaksi niiden viehätysvoimaa. Sama kuuluvuudentunteesta lähtevä kokemus myös voimaannuttaa katutilan käyttäjän yhteiskunnallisessa kontekstissa. Ilman tiloja, joissa tämä kokemus on mahdollinen ei syntyisi mielenosoittamisia, monia keräyksiä eikä muitakaan yhteiskunnallisesti merkittäviä tapoja toimia.

On tärkeää huomioida, että julkinen tila ei tarkoita enää välttämättä julkisen tahon omistamaa ja hallinnoimaa tilaa, vaan voi olla myös yksityisomisteinen. Yksityisillä ja julkisilla toimijoilla on kuitenkin hyvin poikkeavat intressit tiloja kehitettäessä ja hallinnoitaessa. Tässä opinnäytetyössä pyritään selvittämään millä tavoin julkisen tilan omistuksen muutokset vaikuttavat tilan julkisuuteen. Kohteena ovat erityisesti tiloista julkisimmat: julkiset ulkotilat kuten aukiot ja kadut. Millä tavoin muuttuva omistus ja ristiriitaiset tarkoitusperät vaikuttavat muuttuviin tiloihin?

Tutkielman tapausesimerkkinä on Oulun keskustassa sijaitsevan Isokadun muutos vuosien 2009–2022 välisenä aikana. Kesäkaduksi nimetty Isokadun osa sai 2014 yksityisen rakennushankkeen myötä ylleen lasikatteen sekä katettua osaa rajaavat lasiseinät. Katuosuus on silti edelleen kaavoitettu julkiseksi kaduksi, vaikka se onkin vuokrattu katteen ja ympäröivän kauppakeskuksen omistamalle Osuuskauppa Arinalle. Uusi Kesäkatu ei kuitenkaan näyttäydy enää julkisena tilana, vaan on uudenlainen puolijulkinen tila.