Puurakentamisen kehittyminen suomalaisissa puukerrostaloissa
Myntti, Olivia (2023)
Myntti, Olivia
2023
Arkkitehtuurin kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Architecture
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2023-04-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304193959
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202304193959
Tiivistelmä
Tässä kandidaatintyössä käsitellään puurakentamisen menetelmiä kerrostalorakentamisessa ja puutuotteiden kehittymistä Suomessa. Puuta käsitellään kestävänä rakennusmateriaalina, jota on käytetty suomalaisessa rakennusperinteessä vuosisatojen ajan. Puun suosio rakennusmateriaalina juontaa juurensa alun perin maan laajoista metsävaroista, mutta viime vuosikymmeninä sen käyttöä on lisännyt vähähiilisyyden ja kiertotalouden kansainvälinen edistäminen rakennusalalla. Viime vuosituhannella puurakentamisen osaaminen ja menetelmien uudistuminen kerrostalorakentamisessa jäivät alalla vallitsevan betonirakentamisen varjoon. Rakennusmateriaalina puu ja sen käyttömuodot ovat kehittyneet ajan saatossa, ja työssä selvitetään uusimpien puukerrostalohankkeiden rakennusmateriaalien ja -menetelmien kehityskaari vuosituhannen vaihteesta lähitulevaisuuteen asti. Työssä etsitään myös tuotannon ja teollisen puurakentamisen mahdollisia ongelmia ja kehittämiskohteita.
Työn tavoitteena on selvittää puukerrostalohankkeiden määrän kasvuprosessi sekä pohtia, millaisia tulevaisuudenkuvia puuteollisuudella on Suomessa. Kohteita tarkastellaan rakentamisesta purkamiseen asti elinkaariajattelun näkökulmasta. Tarkastelu keskittyy erityisesti kaupunkeihin kehittyvään korkeaan puurakentamiseen ja puurunkoisiin uudisasuinrakennuksiin, jotka ovat olleet Suomen rakentamismääräysten mukaisesti toteutettavia vuodesta 2011 alkaen. Kehityksen tärkeimpiä muutoskohtia havaitaan olevan rakennusalan ympäristöpäästöjen kiristäminen sekä puutavaran ja -teollisuuden standardisoituminen.
Työn ensimmäisessä kappaleessa perehdytään puukerrostalojen nykyiseen asemaan suomalaisessa rakennuskannassa. Uuden kiinnostuksen herääminen puurakentamista kohtaan on vaikuttanut Suomessa lainsäädännön tasolla. Seuraavaksi käsitellään tämän hetkisessä asuinrakentamisessa hyödynnettyjä puutuotteita ja rakennejärjestelmiä sekä puu- ja hirsikerrostalokohteita, ja verrataan niiden yhtäläisyyksiä. Todetaan, että Suomeen on kehittynyt erilaisia rakennejärjestelmiä ja tapoja toteuttaa puukerrostalohankkeita. Kohteita yhdistää korkea teollisen esivalmistuksen aste sekä kustannustehokkuuteen pyrkiminen. Puukerrostalorakentamisen ala on Suomessa vasta niin nuori, että osa kohteista on koerakentamisen hankkeita, joilla on haluttu tutkia vähähiilisen puurakentamisen yhdistymistä korkeaan kaupunki- ja asuinrakentamiseen.
Viimeisessä luvussa selvitetään rakennusteollisuuden siirtymistä kohti kestävämpiä valintoja. Puurakentamisen alan ja Suomen rakennusteollisuuden kiertotalouden kehittymiseksi on oleellista parantaa puutuotteiden vakiointia ja kierrätettävyyttä, ja kierrätettävyyden tulisi olla tavoite rakennushankkeiden suunnitteluvaiheesta alkaen, jotta Suomi yltäisi asettamiinsa ympäristötavoitteisiin.
Työn pohjalta voidaan todeta, että puurakentaminen toimii merkittävänä tekijänä kestävässä ja vähähiilisessä rakentamisessa, mutta tuotannossa ja suurissa puurakennushankkeissa on Suomessa vielä kehitettävää. Tällä hetkellä hankkeiden kehittymistä hidastaa muun muassa korkeat kustannukset, yhtenevien suunnitteluohjeiden puute sekä rakennusyritysten asenteet. Materiaalina puu on vahvistamassa asemaansa betonirakentamisen rinnalla, mutta ei tule kokonaan korvaamaan muita rakennusteollisuuden menetelmiä. Puurakentamisella todetaan olevan merkittävä potentiaali suomalaisten asuinrakennusten ja rakennuskannan uudistamisessa.
Työn tavoitteena on selvittää puukerrostalohankkeiden määrän kasvuprosessi sekä pohtia, millaisia tulevaisuudenkuvia puuteollisuudella on Suomessa. Kohteita tarkastellaan rakentamisesta purkamiseen asti elinkaariajattelun näkökulmasta. Tarkastelu keskittyy erityisesti kaupunkeihin kehittyvään korkeaan puurakentamiseen ja puurunkoisiin uudisasuinrakennuksiin, jotka ovat olleet Suomen rakentamismääräysten mukaisesti toteutettavia vuodesta 2011 alkaen. Kehityksen tärkeimpiä muutoskohtia havaitaan olevan rakennusalan ympäristöpäästöjen kiristäminen sekä puutavaran ja -teollisuuden standardisoituminen.
Työn ensimmäisessä kappaleessa perehdytään puukerrostalojen nykyiseen asemaan suomalaisessa rakennuskannassa. Uuden kiinnostuksen herääminen puurakentamista kohtaan on vaikuttanut Suomessa lainsäädännön tasolla. Seuraavaksi käsitellään tämän hetkisessä asuinrakentamisessa hyödynnettyjä puutuotteita ja rakennejärjestelmiä sekä puu- ja hirsikerrostalokohteita, ja verrataan niiden yhtäläisyyksiä. Todetaan, että Suomeen on kehittynyt erilaisia rakennejärjestelmiä ja tapoja toteuttaa puukerrostalohankkeita. Kohteita yhdistää korkea teollisen esivalmistuksen aste sekä kustannustehokkuuteen pyrkiminen. Puukerrostalorakentamisen ala on Suomessa vasta niin nuori, että osa kohteista on koerakentamisen hankkeita, joilla on haluttu tutkia vähähiilisen puurakentamisen yhdistymistä korkeaan kaupunki- ja asuinrakentamiseen.
Viimeisessä luvussa selvitetään rakennusteollisuuden siirtymistä kohti kestävämpiä valintoja. Puurakentamisen alan ja Suomen rakennusteollisuuden kiertotalouden kehittymiseksi on oleellista parantaa puutuotteiden vakiointia ja kierrätettävyyttä, ja kierrätettävyyden tulisi olla tavoite rakennushankkeiden suunnitteluvaiheesta alkaen, jotta Suomi yltäisi asettamiinsa ympäristötavoitteisiin.
Työn pohjalta voidaan todeta, että puurakentaminen toimii merkittävänä tekijänä kestävässä ja vähähiilisessä rakentamisessa, mutta tuotannossa ja suurissa puurakennushankkeissa on Suomessa vielä kehitettävää. Tällä hetkellä hankkeiden kehittymistä hidastaa muun muassa korkeat kustannukset, yhtenevien suunnitteluohjeiden puute sekä rakennusyritysten asenteet. Materiaalina puu on vahvistamassa asemaansa betonirakentamisen rinnalla, mutta ei tule kokonaan korvaamaan muita rakennusteollisuuden menetelmiä. Puurakentamisella todetaan olevan merkittävä potentiaali suomalaisten asuinrakennusten ja rakennuskannan uudistamisessa.