Rinnakkaiskaupunki : Kaupungin kokeminen huumeidenkäyttäjän näkökulmasta

Abstract

Jokainen ihminen kokee kaupungin ja ympäristönsä oman taustansa ja mielikuviensa kautta. Se, miltä kaupunki tuntuu ja näyttää yhdestä, voi jollekin muulle olla aivan toisenlainen. Tässä kandidaatintyössä haluan kiinnittää huomiotani ihmisryhmään, jonka arki ja päivittäiset tapahtumapaikat kaupungissa poikkeavat valtaväestöstä ainakin osittain. Haastattelen tutkielmassani kahta henkilöä, joilla on taustaa huumemaailmassa. Aihevalintani vie yli kymmenen vuoden takaiselle oivallukselle, jossa havahduin ensimmäistä kertaa miettimään kaupunkien kerroksellisuutta ikään kuin rinnakkaistodellisuutena. Reilun kymmenen vuoden aikana aihe on pohdituttanut mieltäni, ja lopulta minulle tarjoutui tilaisuus tämän kandidaatintyön puitteissa ottaa selvää vastaako oma mielikuvani todellisuutta ja kuinka huumeiden käyttäjät itse kokevat kerroksellisuuden. Huumemaailma on kokenut isoja muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Huumeidenkäyttö on lisääntynyt huimaa vauhtia. Huumeidenkäyttöä ja sen kehitystä seurataan muun muassa jätevesitutkimuksilla sekä huumekyselyillä. Huumekauppa on siirtynyt internettiin, minkä myötä niiden saatavuus on helpottunut, mutta toisaalta samalla viranomaisten puuttuminen asiaan on vaikeutunut. Huumeiden saatavuus spontaanisti ja helposti netin keskustelupalstojen kautta on kasvattanut käyttäjämäärää ja käyttötavatkin ovat osittain muuttuneet. Tässä tutkielmassani en lähtökohtaisesti pyrkinyt pääsemään mihinkään tiettyyn johtopäätökseen tai ratkaisuun, vaan se on luonteeltaan pikemminkin avoimen ihmettelevä ja näkökulmia avaava. Sen vuoksi tekemäni haastattelut saavat suurimman näkyvyyden tekstissä. Haastattelun teemat olen jakanut neljään osaan. Haastateltavat pohtivat kaupungissa liikkumista ja ympäristön kokemista, turvallisuuden tai turvattomuuden aiheuttajia, kaupunkisuunnittelun keinoja vaikuttaa huumeidenkäyttäjien liikkumiseen ja oleiluun sekä kaupunkikokemuksia huumeidenkäytön loputtua. Halusin keskustelujen olevan avoimia ja tavoitteeni oli lisätä omaa ymmärrystä huumemaailmassa elävien kaupunkikokemuksia kohtaan. Haastateltavien näkökulma on merkittävä ja se tuo arvokasta tietoa kaupungin kerroksellisuudesta. Tutkielmassa kävi ilmi, että muun muassa sukupuolella on iso merkitys turvallisuuden kokemiseen sekä liikkumiseen eri paikoissa. Liikkumista tapahtui vain syystä. Kaupunkia käytettiin enemmänkin autoilun kautta ja kulkureitit valittiin harkitusti. Lisäksi kaupunkisuunnittelussa valaistuksella sekä palveluiden sijainnilla koettiin olevan merkitystä käyttäjien valitsemiin oleskelupaikkoihin. Mahdollisten käyttöhuoneiden toimivuutta epäiltiin vahvasti. Huumemaailma on edelleen mielikuvissani rinnakkaistodellisuutta ei-huumeiden käyttäjien maailman kanssa, mutta näkemykseni mukaan nämä kaksi maailmaa kurottavat toisiaan kohti ja niiden välinen kuilu on pienenemässä. Yhtäältä huumeita tarjotaan nykyään enemmän, niiden saatavuus on helpottunut ja käyttö lisääntynyt. Toisaalta valtion tasolla käydään keskustelua huumeiden dekriminalisoinnista sekä valvotuista käyttöhuoneista. Mielestäni keskustelussa olisi erittäin tärkeää kuulla niiden henkilöiden ääntä, jotka ovat jo kulkeneet matkan huumemaailmasta päihteettömään elämään. Heillä on kokemus sekä huumeiden käytöstä että siitä, mitkä keinot auttavat huumeista irti pääsemiseen.