Suunnittelutiede sosioteknisen tutkimusalustan kehityksessä

Abstract

Suunnittelutiede on monialainen suunnitteluparadigma, jota suunnittelijat voivat hyödyntää kehittäessään uusia tuotteita. Tutkimusta suunnittelutieteen käytännön implementoinnista on vähän saatavilla missään kontekstissa. Yksittäisten suunnitteluprosessissa käytettävien metodien soveltamista on kuitenkin kuvattu useassa lähteessä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin miten suunnittelutiede soveltuu käytännön suunnittelutyöhön, kun kohteena on sosiotekninen tutkimusalusta. Tutkimus suoritettiin käymällä läpi suunnittelutieteen kuvaava ongelmanratkaisuprosessi todellisessa kehitysprojektissa. Tuloksena saatiin arvio prosessin kokonaisuuden ja siinä käytettävien metodien sopivuudesta ja hyödyllisyydestä kyseisen suunnitteluprojektin kannalta. Tämän lisäksi suunnittelutiedettä tarkasteltiin kriittisesti sen perusrakennetta myöden. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, pystyykö suunnittelutiede vastaamaan todellisen suunnittelutyön käytännöntarpeisiin ja siten ohjaamaan suunnittelijaa tuotekehityksessä. Suunnittelutiedettä testataan sosioteknisessä ympäristössä, mikä haastaa suunnittelutieteen monialaisen soveltuvuuden. Työssä sovellettiin suunnittelutieteen laajaa teoreettista pohjaa käytännön kehitystyössä, selvittämällä onnistuuko se ratkaisemaan todellisen suunnitteluongelman. Suunnittelutiede pyrkii luomaan tietopankkia suunnitteluprosessien ja metodiikan ympärille, mutta ymmärrys niiden soveltamisesta todelliseen suunnitteluun on puutteellista. Tutkimus suoritettiin käymällä läpi suunnittelutieteessä kuvattu prosessi ja sovellettiin metodeita vastaamaan prosessin eri vaiheiden tarpeita. Metodeissa tuotettua informaatiota ja kokemuksia hyödynnettiin työn seuraavissa vaiheissa. Näin rakentui koko työn mittainen informaatioketju, jolloin työn eri vaiheissa tehdyt johtopäätökset perustuivat aiemmin luotuun informaatioon. Työssä ei kuitenkaan suoritettu suunnittelutieteelle ominaista iteratiivisuutta. Iteratiivisuuden vaikutuksen suunnittelutyön tulokseen voidaan sanoa olevan merkittävä ja sen tekemättä jättäminen tulee huomioida tuloksia arvioitaessa. Tuloksena saatiin vahvistus sille, että suunnittelutieteen avulla pystytään ratkaisemaan suunnitteluongelma. Tämä on kuitenkin hyvin primitiivinen mittari sen toimivuudelle, koska vastaavaan tulokseen voidaan päästä myös yksinkertaisemmin keinoin. Tuloksista havaittiin myös, että sosiaalinen ympäristö on suunnittelutieteelle hyvin haastava. Ihmisten välinen kanssakäynti, ihmissuhteet, organisaatiorakenteet ja tavaksi muuntuneet käytännöt ovat osa monimutkaista sosiaalista kenttää, jota tutkitaan esimerkiksi sosiaalipsykologian tutkimusalalla. Suunnittelutieteen tuleekin tukeutua muiden alojen osaamiseen riippuen ympäristöstä, mihin projekti kohdistuu. Sosioteknisessä ympäristössä suunnittelutiede auttaa löytämään ongelmia ja luomaan tuotteelle vaatimuksia, muttei ole tehokas niiden ratkaisemisessa. Suunnittelutyön tulos on riippuvainen suunnittelijan taidoista ja kokemuksista. Kehitetyn tuotoksen hyvyyteen vaikuttaa erityisesti suunnittelijan ammattitaito alalla ja kyvykkyys esitellä tuotos käyttäjille. Tutkimus tukee suunnittelutieteen pragmaattista haaraa holistisesta näkökulmasta. Tutkimus myös herättää jatkokysymyksiä suunnittelutieteen merkityksestä suunnittelulle omassa marginaalisessa kontekstissaan ja ottaa kantaa tieteenhaaran monialaisuuteen. Tämän lisäksi voidaan hyödyntää eri metodien toimivuutta omassa pienessä roolissaan tai toisaalta käyttää luotua informaatiota muissa tuotekehitysprojekteissa tehtävän työn yksinkertaistamisessa.