Uudeksi kerrotut Kalevalan maailmat : Kerronta ja maailmat sisäistekijän viestinnän keinoina 2000-luvun Kalevala-muunnelmissa

Abstract

Tarkastelen artikkeliväitöskirjassani, kuinka 2000-luvun suomenkielisten Kalevala-muunnelmaromaanien kerrontaa ja maailmoja rakennetaan suhteessa <i>Kalevalaan</i> ja millaista Kalevala-suhdetta niiden avulla tuotetaan. Retorisen kertomusteorian tavoin suhtaudun kertomukseen lähtökohtaisesti viestintätilanteena, mutta keskityn erityisesti kerrontatilanteen asetteluun ja kertomuksesta nouseviin maailmarakenteisiin. Lähestyn niitä sisäistekijän viestinnän keinoina. Määritelmäni mukaan Kalevala-muunnelmat ovat teoksia, jotka toisintavat <i>Kalevalan</i> henkilöitä ja tapahtumia tai tarjoavat vähintään maailman, jossa <i>Kalevala</i> olisi voinut tapahtua. Tutkimusaineistoon kuuluu kymmenen tällaista romaania tai romaanitrilogiaa.

Tutkimukseni tuottaa uudenlaisen yksityiskohtaisen kuvan tavoista, joilla Kalevala-ainekset sijoittuvat ja versioituvat muunnelmissa. Tuon kokonaiskuvan saavuttaminen on mahdollista ainoastaan tarkastelemalla kerronnan ja maailmojen rakenteita yhtenäisenä kokonaisuutena, joka toimii sisäistekijän työvälineenä. Tämä tulokulma vaatii laajaa synteesiä teorioista, joita ei perinteisesti ole sovellettu yhdessä. Synteesin ytimessä on malli kertomuksen hierarkkisesta rakenteesta, johon myös sisäistekijä tekstin kokonaisuudesta vastaavana toimijana kuuluu. Yhdistän näihin malleihin ajatuksia maailmaorientoituneista teorioista, esimerkiksi mahdollisten maailmojen todellisuuskäsityksestä. Kalevala-muunnelmien ja <i>Kalevalan</i> kontekstin käsittelyyn tuon mukaan apuvälineitä adaptaation teoriasta. Tutkimukseni keskeinen teoreettinen anti on juuri laaja teoriasynteesi, joka mahdollistaa kokonaiskuvan intertekstuaalisen aineksen sijoittumisesta kerronnan ja maailmojen eri tasoille Kalevala-muunnelmien rakenteessa.

Ensimmäisessä artikkelissa keskiössä ovat kertojan ja sisäistekijän roolit kerronnallisessa maailmanrakentamisessa yksittäisen Kalevala-muunnelman avulla tarkasteltuna. Artikkeli keskittyy kertomuksen rakenteeseen, ja määritän sisäistekijän siinä tahoksi, joka muunnelman kertomuksessa vastaa Kalevala-aineksesta. Toinen artikkelini keskittyy maailmoihin. Tarkastelen siinä historiallisia, fantastisia ja nykyaikaisia maailmoja koko tutkimusaineistossani, ja päädyn uuteen sovellukseen sekundaari-maailmateoriasta. Sovelluksessani intertekstuaalinen aines korvaa fantastisen sekundaarimaailman määritelmässä. Sen myötä on mahdollista tunnistaa kaksi maailmarakennetta, jotka 2000-luvun Kalevala-muunnelmissa varioivat. Näitä maailmatyyppejä taas edelleensovellan muissa artikkeleissa. Kolmannessa artikkelissa kerronnan ja maailman rakenteet ovat tutkimuksen kohteena yhtäaikaisesti. Kohdeteoksena on romaani, jonka rakenne on monitulkintainen sekä kerronnaltaan että maailmoiltaan ja jonka metalepsikset hankaloittavat rakenteen hahmottamista entisestään. Osoitan artikkelissa, kuinka monitulkintaisen rakenteen tarkastelu sisäistekijän viestintänä mahdollistaa merkitysten näkemisen monitulkintaisuudessa itsessään. Neljäs artikkeli hyödyntää toisessa luotuja maailmatyyppejä. Tarkastelen siinä, kuinka Kalevala-muunnelmat luovat yhteyden oman tarinamaailmansa, <i>Kalevalan</i> ja potentiaalisen nykylukijan maailman välillä eri tavalla riippuen siitä, onko Kalevala-ainekset tarinamaailmassa sijoitettu fantastiseen, historialliseen vai nykyaikaiseen maailmaan. Kaikissa tapauksissa Kalevala-muunnelmat tuovat esiin <i>Kalevalaa</i> ja tietoutta sen syntykontekstista esittämällä aiheesta fiktiivisiä versioita omassa tarinamaailmassaan. Viidennessä ja viimeisessä artikkelissa tavoittelen jo kokonaiskuvaa Kalevala-viittausten kerrostumisesta esimerkkinä yksi erityisen monikerroksinen Kalevala-muunnelma.

Tutkimustuloksina esitän, että <i>Kalevala</i> versioituu vähintään kolminkertaisena muunnelmissa, että <i>Kalevalan</i> kokonaisuus rakentaa muunnelmaa ja että muuntamisen prosessi kommentoi <i>Kalevalaa</i>. Viidennessä artikkelissa esitetty ajatus Kalevala-muunnelmien monikerroksisuudesta kehittyy tutkimuskokonaisuudessa uudenlaiseksi kolmiulotteiseksi visuaaliseksi malliksi kertomuksen rakenteesta – malliksi, jossa kerronnan ja maailman rakenteet ovat esillä yhtä aikaa. Olen kehittänyt mallin Kalevala-muunnelmien tutkimukseni tarpeisiin, mutta sitä on luultavasti mahdollista soveltaa myös muunlaisen kirjallisuuden ja ainakin toisten teosten muunnelmien tutkimukseen. Väitän, että Kalevala-viittausten monikerroksisuus on avainasemassa siinä, kuinka muunnelmat luovat yhteyden <i>Kalevalan</i> maailman ja potentiaalisten nykylukijoiden maailman välille. Sen avulla muunnelmat kietovat lukijansa ensin omaan tarinamaailmaansa ja annostelevat samalla tietoa <i>Kalevalasta</i> sen eritasoisesti tunteville lukijoille.

The world of <i>The Kalevala</i> renewed through narrative : The narrative structure and worlds as a means of communication by the implied author in 21st century adaptations of <i>The Kalevala</i>

In my article-based dissertation, I examine the relationship between the Finnish national epic <i>The Kalevala</i> and its Finnish adaptations by analyzing the narrative structure and the structure of storyworlds in the novels. Based on the rhetorical theory of narrative, I understand a narrative as communication, but I emphasize narrative and storyworlds as part of this communication orchestrated by an implied author. I define adaptations of <i>The Kalevala</i> as works that reuse characters and plotlines of <i>The Kalevala</i> or at least offer their own storyworld as a setting in which <i>The Kalevala</i> could have happened. As material for this research I use ten novels or trilogies that are compatible with the definition.

Theoretical novelty of my thesis relies on the synthesis, which must be formed in order to achieve a comprehensive overview on the ways in which adaptations use elements of <i>The Kalevala</i>. I argue that it is essential to address the hierarchical structure of narrative communication and the structures of storyworlds as a combined whole, which brought together forms a method of communication for the implied author of the text. This point of view requires a combination of certain theories that have traditionally not been used together. This dissertation presents and applies a new model in which both narrative levels and different narrative worlds can be exposed at the same time. The models of narrative hierarchy using the concept of implied author to describe a textual being behind all the meanings of a narrative text are in the core of my theoretical synthesis. In addition, my model includes ideas from more world-oriented theories, for example ideas from possible worlds theories, that concern a relationship between a narrative and reality. It also adds some traits from theories of adaptations to comprehend a context of adaptations of <i>The Kalevala</i> and <i>The Kalevala</i> itself. This original combination of theoretical approaches allows to describe the ways in which elements from <i>The Kalevala</i> emerge in many different levels of adaptations, in an unseen manner of precision.

In the first article, I concentrate on the narrative structure. The article examines the roles of a narrator and an implied author in narrative worldmaking in one novel which is an adaptation of <i>The Kalevala</i>. The article recognizes the implied author as the one in control of how the materials from <i>The Kalevala</i> transfer to the adaptation. The second article is world-oriented. It examines different historical, fantastic and contemporary worlds in the entire material of this research. The article modifies a theory of secondary worlds into a new version, which allows for the substitution of a fantastic element with an intertextual one as a criterion for a secondary world. After this modification, the article identifies two categories of world structures, that vary in the adaptations of <i>The Kalevala</i>. Those categories are then applied to the rest of the articles. The third article is the first one to fully combine the analysis of the narrative structure and worlds by analyzing one novel, in which the structure of both narrative and worlds is remarkably complex and includes multiple metalepses. The article traces the ambiguity of the structure to the implied author and reveals how the implied author uses those structures as means to communicate. The fourth article builds on the second one, and examines how the adaptations connect a contemporary reader with their own storyworld and <i>The Kalevala</i>, depending on which kind of a world the materials from <i>The Kalevala</i> are situated in – fantastic, historical or contemporary. The article demonstrates how the actual origin of <i>The Kalevala</i> is emphasized by creating new fictive versions of it in the storyworlds of the adaptations. Finally, the fifth article aims to reveal the whole multilayerdness of how one adaptation refers to and is connected with <i>The Kalevala</i>.

As results of this research, I argue that <i>The Kalevala</i> is at least three-fold in adaptations, that the whole <i>The Kalevala</i> participates in building an adaptation and that the adaptative process bears new meanings towards <i>The Kalevala</i>. I advance the multilayerdness outlined in the fifth article into a new three-dimensional model that illustrates structures of both narrative levels and storyworlds simultaneously. The model is developed for the study of the adaptations of <i>The Kalevala</i>, but it is probable that it can be further applied to other kinds of literature too, especially to other adaptations. I identify the multilayered referring to <i>The Kalevala</i> as a key means by which the adaptations build a relationship between <i>The Kalevala</i> and the world of their potential readers. It is a device that adaptations use to connect readers with their storyworld and at the same time to unfold knowledge of <i>The Kalevala</i> for readers with different degrees of prior knowledge of <i>The Kalevala</i>.