Uudeksi kerrotut Kalevalan maailmat : Kerronta ja maailmat sisäistekijän viestinnän keinoina 2000-luvun Kalevala-muunnelmissa
Ahola, Elli-Mari (2023)
Ahola, Elli-Mari
Tampere University
2023
Kirjallisuustieteen tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Literary Studies
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2023-06-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2843-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2843-6
Tiivistelmä
Tarkastelen artikkeliväitöskirjassani, kuinka 2000-luvun suomenkielisten Kalevala-muunnelmaromaanien kerrontaa ja maailmoja rakennetaan suhteessa Kalevalaan ja millaista Kalevala-suhdetta niiden avulla tuotetaan. Retorisen kertomusteorian tavoin suhtaudun kertomukseen lähtökohtaisesti viestintätilanteena, mutta keskityn erityisesti kerrontatilanteen asetteluun ja kertomuksesta nouseviin maailmarakenteisiin. Lähestyn niitä sisäistekijän viestinnän keinoina. Määritelmäni mukaan Kalevala-muunnelmat ovat teoksia, jotka toisintavat Kalevalan henkilöitä ja tapahtumia tai tarjoavat vähintään maailman, jossa Kalevala olisi voinut tapahtua. Tutkimusaineistoon kuuluu kymmenen tällaista romaania tai romaanitrilogiaa.
Tutkimukseni tuottaa uudenlaisen yksityiskohtaisen kuvan tavoista, joilla Kalevala-ainekset sijoittuvat ja versioituvat muunnelmissa. Tuon kokonaiskuvan saavuttaminen on mahdollista ainoastaan tarkastelemalla kerronnan ja maailmojen rakenteita yhtenäisenä kokonaisuutena, joka toimii sisäistekijän työvälineenä. Tämä tulokulma vaatii laajaa synteesiä teorioista, joita ei perinteisesti ole sovellettu yhdessä. Synteesin ytimessä on malli kertomuksen hierarkkisesta rakenteesta, johon myös sisäistekijä tekstin kokonaisuudesta vastaavana toimijana kuuluu. Yhdistän näihin malleihin ajatuksia maailmaorientoituneista teorioista, esimerkiksi mahdollisten maailmojen todellisuuskäsityksestä. Kalevala-muunnelmien ja Kalevalan kontekstin käsittelyyn tuon mukaan apuvälineitä adaptaation teoriasta. Tutkimukseni keskeinen teoreettinen anti on juuri laaja teoriasynteesi, joka mahdollistaa kokonaiskuvan intertekstuaalisen aineksen sijoittumisesta kerronnan ja maailmojen eri tasoille Kalevala-muunnelmien rakenteessa.
Ensimmäisessä artikkelissa keskiössä ovat kertojan ja sisäistekijän roolit kerronnallisessa maailmanrakentamisessa yksittäisen Kalevala-muunnelman avulla tarkasteltuna. Artikkeli keskittyy kertomuksen rakenteeseen, ja määritän sisäistekijän siinä tahoksi, joka muunnelman kertomuksessa vastaa Kalevala-aineksesta. Toinen artikkelini keskittyy maailmoihin. Tarkastelen siinä historiallisia, fantastisia ja nykyaikaisia maailmoja koko tutkimusaineistossani, ja päädyn uuteen sovellukseen sekundaari-maailmateoriasta. Sovelluksessani intertekstuaalinen aines korvaa fantastisen sekundaarimaailman määritelmässä. Sen myötä on mahdollista tunnistaa kaksi maailmarakennetta, jotka 2000-luvun Kalevala-muunnelmissa varioivat. Näitä maailmatyyppejä taas edelleensovellan muissa artikkeleissa. Kolmannessa artikkelissa kerronnan ja maailman rakenteet ovat tutkimuksen kohteena yhtäaikaisesti. Kohdeteoksena on romaani, jonka rakenne on monitulkintainen sekä kerronnaltaan että maailmoiltaan ja jonka metalepsikset hankaloittavat rakenteen hahmottamista entisestään. Osoitan artikkelissa, kuinka monitulkintaisen rakenteen tarkastelu sisäistekijän viestintänä mahdollistaa merkitysten näkemisen monitulkintaisuudessa itsessään. Neljäs artikkeli hyödyntää toisessa luotuja maailmatyyppejä. Tarkastelen siinä, kuinka Kalevala-muunnelmat luovat yhteyden oman tarinamaailmansa, Kalevalan ja potentiaalisen nykylukijan maailman välillä eri tavalla riippuen siitä, onko Kalevala-ainekset tarinamaailmassa sijoitettu fantastiseen, historialliseen vai nykyaikaiseen maailmaan. Kaikissa tapauksissa Kalevala-muunnelmat tuovat esiin Kalevalaa ja tietoutta sen syntykontekstista esittämällä aiheesta fiktiivisiä versioita omassa tarinamaailmassaan. Viidennessä ja viimeisessä artikkelissa tavoittelen jo kokonaiskuvaa Kalevala-viittausten kerrostumisesta esimerkkinä yksi erityisen monikerroksinen Kalevala-muunnelma.
Tutkimustuloksina esitän, että Kalevala versioituu vähintään kolminkertaisena muunnelmissa, että Kalevalan kokonaisuus rakentaa muunnelmaa ja että muuntamisen prosessi kommentoi Kalevalaa. Viidennessä artikkelissa esitetty ajatus Kalevala-muunnelmien monikerroksisuudesta kehittyy tutkimuskokonaisuudessa uudenlaiseksi kolmiulotteiseksi visuaaliseksi malliksi kertomuksen rakenteesta – malliksi, jossa kerronnan ja maailman rakenteet ovat esillä yhtä aikaa. Olen kehittänyt mallin Kalevala-muunnelmien tutkimukseni tarpeisiin, mutta sitä on luultavasti mahdollista soveltaa myös muunlaisen kirjallisuuden ja ainakin toisten teosten muunnelmien tutkimukseen. Väitän, että Kalevala-viittausten monikerroksisuus on avainasemassa siinä, kuinka muunnelmat luovat yhteyden Kalevalan maailman ja potentiaalisten nykylukijoiden maailman välille. Sen avulla muunnelmat kietovat lukijansa ensin omaan tarinamaailmaansa ja annostelevat samalla tietoa Kalevalasta sen eritasoisesti tunteville lukijoille.
Tutkimukseni tuottaa uudenlaisen yksityiskohtaisen kuvan tavoista, joilla Kalevala-ainekset sijoittuvat ja versioituvat muunnelmissa. Tuon kokonaiskuvan saavuttaminen on mahdollista ainoastaan tarkastelemalla kerronnan ja maailmojen rakenteita yhtenäisenä kokonaisuutena, joka toimii sisäistekijän työvälineenä. Tämä tulokulma vaatii laajaa synteesiä teorioista, joita ei perinteisesti ole sovellettu yhdessä. Synteesin ytimessä on malli kertomuksen hierarkkisesta rakenteesta, johon myös sisäistekijä tekstin kokonaisuudesta vastaavana toimijana kuuluu. Yhdistän näihin malleihin ajatuksia maailmaorientoituneista teorioista, esimerkiksi mahdollisten maailmojen todellisuuskäsityksestä. Kalevala-muunnelmien ja Kalevalan kontekstin käsittelyyn tuon mukaan apuvälineitä adaptaation teoriasta. Tutkimukseni keskeinen teoreettinen anti on juuri laaja teoriasynteesi, joka mahdollistaa kokonaiskuvan intertekstuaalisen aineksen sijoittumisesta kerronnan ja maailmojen eri tasoille Kalevala-muunnelmien rakenteessa.
Ensimmäisessä artikkelissa keskiössä ovat kertojan ja sisäistekijän roolit kerronnallisessa maailmanrakentamisessa yksittäisen Kalevala-muunnelman avulla tarkasteltuna. Artikkeli keskittyy kertomuksen rakenteeseen, ja määritän sisäistekijän siinä tahoksi, joka muunnelman kertomuksessa vastaa Kalevala-aineksesta. Toinen artikkelini keskittyy maailmoihin. Tarkastelen siinä historiallisia, fantastisia ja nykyaikaisia maailmoja koko tutkimusaineistossani, ja päädyn uuteen sovellukseen sekundaari-maailmateoriasta. Sovelluksessani intertekstuaalinen aines korvaa fantastisen sekundaarimaailman määritelmässä. Sen myötä on mahdollista tunnistaa kaksi maailmarakennetta, jotka 2000-luvun Kalevala-muunnelmissa varioivat. Näitä maailmatyyppejä taas edelleensovellan muissa artikkeleissa. Kolmannessa artikkelissa kerronnan ja maailman rakenteet ovat tutkimuksen kohteena yhtäaikaisesti. Kohdeteoksena on romaani, jonka rakenne on monitulkintainen sekä kerronnaltaan että maailmoiltaan ja jonka metalepsikset hankaloittavat rakenteen hahmottamista entisestään. Osoitan artikkelissa, kuinka monitulkintaisen rakenteen tarkastelu sisäistekijän viestintänä mahdollistaa merkitysten näkemisen monitulkintaisuudessa itsessään. Neljäs artikkeli hyödyntää toisessa luotuja maailmatyyppejä. Tarkastelen siinä, kuinka Kalevala-muunnelmat luovat yhteyden oman tarinamaailmansa, Kalevalan ja potentiaalisen nykylukijan maailman välillä eri tavalla riippuen siitä, onko Kalevala-ainekset tarinamaailmassa sijoitettu fantastiseen, historialliseen vai nykyaikaiseen maailmaan. Kaikissa tapauksissa Kalevala-muunnelmat tuovat esiin Kalevalaa ja tietoutta sen syntykontekstista esittämällä aiheesta fiktiivisiä versioita omassa tarinamaailmassaan. Viidennessä ja viimeisessä artikkelissa tavoittelen jo kokonaiskuvaa Kalevala-viittausten kerrostumisesta esimerkkinä yksi erityisen monikerroksinen Kalevala-muunnelma.
Tutkimustuloksina esitän, että Kalevala versioituu vähintään kolminkertaisena muunnelmissa, että Kalevalan kokonaisuus rakentaa muunnelmaa ja että muuntamisen prosessi kommentoi Kalevalaa. Viidennessä artikkelissa esitetty ajatus Kalevala-muunnelmien monikerroksisuudesta kehittyy tutkimuskokonaisuudessa uudenlaiseksi kolmiulotteiseksi visuaaliseksi malliksi kertomuksen rakenteesta – malliksi, jossa kerronnan ja maailman rakenteet ovat esillä yhtä aikaa. Olen kehittänyt mallin Kalevala-muunnelmien tutkimukseni tarpeisiin, mutta sitä on luultavasti mahdollista soveltaa myös muunlaisen kirjallisuuden ja ainakin toisten teosten muunnelmien tutkimukseen. Väitän, että Kalevala-viittausten monikerroksisuus on avainasemassa siinä, kuinka muunnelmat luovat yhteyden Kalevalan maailman ja potentiaalisten nykylukijoiden maailman välille. Sen avulla muunnelmat kietovat lukijansa ensin omaan tarinamaailmaansa ja annostelevat samalla tietoa Kalevalasta sen eritasoisesti tunteville lukijoille.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]